Välillä tuntuu, että onpa siitä jo aikaa. Ja välillä taas tuntuu, että vastahan tämä pikku Pirpana meille tuli. Tällä hetkelle tuntuu, että kylläpäs aika rientää, ihan äskettäin Seita oli pieni pentu. Vuoteemme on kuitenkin paljon mahtunut. Viime vuonna olimme koiraleirillä, siellä saivat harrastukset aloituksen. Sitten kävimme peruskoulutuskurssilla. Mutta entä nyt... pääsimme vihdoin agilitykurssille, mutkien kautta!

Eilen oli ensimmäinen kerta. Esteinä olivat hyppy, kepit, ja putki. Seita oli vallan mainio agilitykoira. Hypyn Hepsu hahmoitti todella hyvin, eikä tullut ohi, kuten Haapavedellä. Korkeutta ei ollut paljoa, sillä sainoin, että Seita oli alitellu rimaa. Keppejä teimme kujakeppeinä. Aluksi Seita juoksi keppien vierestä, mutta ymmärsi kuitenkin jutun jujun. Loppujen lopuksi Seita juoksi kepit täysillä päästä päähän, olin sitten niiden päässä, taikka juoksin jommalla kummalla puolella!  Perässä en pysynyt, joten tästä seuraa kunnon kohotus. Putki on Seitan mielestä huippu este. Se juostaan täysillä. Ohi se ei tullut muistaakseni kertaakaan, eli siis joko ymmärtää käskyn, taikka olettaa että pitää mennä läpi kerta este on edessä. Putki on tällä hetkellä Vekotiitus Vappusen lempieste! ;) Olen kyllä niin niiin onnellinen, kun on noin mainio agilitykoira, tämä on se meidän harrastus, ei piinaava toko, jonka liikkeitä saa aina hinkata, siihen eivät hermoni riitä. Vaikka kyllä me sitäkin aiomme harrastaa. Mitäköhän sitten ensikerralla? Se on sitten kahden viikon päästä, ensiviikolla on nimittäin mätsäri.

Viime kirjoituksen jälkeen ei muuta olekaan tapahtunut, kävin katsomassa agilitykisoja Paavolassa, sekä olemme mökkeilleet (taas kerran) eipä sitä meille paljoa muuta kuuluu...