Apua, apua 16.9 agilityt ovat jääneet päivittämättä, enhän minä muista enää mitään niistä treeneistä. Luultavasti meillä oli kontakteina aa ja keinu. Sitten varmaan hyppyjä. Ainiin olihan meillä kolme hyppyä suunnilleen näin: I I \ Tein nuita kummaltakin puolelta, ja kutsuen, sekä lopuksi niin että jätin tämän \ hypyn taakse, kutsuin ja suora hyppy, ja sitten takaisin vinossa olevalle. Lisäksi tällä kerralla oli pöytä, aluksi Seita ei meinannut hypätä pöydälle, mutta lopuksi saatiin menemään ihan hyvin. Kontaktit meni kait ihan hyvin. Sitä on/off:ia taas harjoiteltiin noihin namikupin avulla. Taisi olla myös esteinä putki, ja rengas, joita tein myös välillä peräkkäin. Kepit meillä oli suorana, ei siis enää kujakeppeinä, eivät oikein tahtoneet onnistua, olisipa ollut kiva, jos olisivat olleet vielä kujat. Olin tyytyväinen itseeni, kun pystyin taas olemaan rentona harkoissa! ;)

17.9 Kävimme muistaakseni koirapuistossa, oli koiria, mutta vain kaksi pikkukoiraa, ja omistat jutteli niin kaksi, ettei viitsitty mennä sinne, toisella puolella kuitenkin oltiin, mutta oli kaverit aika vaisuja ja arkoja.

17.9 - 18.9 Olimme taas Haapavedellä. Perjantai iltana Seita sai muistutella kuka olikaan Ronja. Hyvinhän niillä meni, ja käytiinkin samana iltana pellolla juoksentelemassa. Koirat oli ihan onnessaan, Ronja lähti viilettelemään minne sattuu, ja Seita kirmaili kuin hullu (sekä minä nautin maalaiselämästä, etenkin pelloista). Lenkiltä tultua Milla olikin vielä paikalla, ja pääsivä vähän rähisemään, minä muutuin täysin, olin ihan paniikissa yms. Vaikka Ronjan kanssa olin juuri ollut rentona, pöh! Yö meni kait ihan hyvin, en tiedä oliko Seita haukkunut. Lauantaina sitten Seita tutustui Millaan positiivisesti. Käytiin niidenkin kanssa lenkillä, Millan kanssa m inulla meni ihan hyvin, mutta naapurin koiraa taas panikoin, ärrssytttäää! Milla ja Seitakin saivat juoksennella pellolla, ja oltiin myös heinäpaalien seasta etsimistä. Onnellisia olivat, vaikka onhan nuilla vieläkin aikamoisen rajuja leikkejä, ja semmoisia valtataisteluita, mutta jospa tuo tuosta joskus... Noomi -vauvankin Seita sai tavata lauantaina. Sain taas harmistua, kun Seita oli ihan onnensa kukkuloilla kun toinen alistui, sitä olikin sitten kiva ahdistella, höh! Lauantai-iltana kävimme myös agility kentällä, eipä minun sanoen oikeastaan tehty mitään, hiukan mentiin hyppyjä, putkea ja keppejä. Olin taas paineistunut katsojista, enkä pystynyt kunnolla touhuamaan, kepitkin menivät aikalailla pieleen. Mutta kuulipahan siellä Pohjois-Pohjanmaan uutisia. :)

Viime viikolla alkuviikosta, ei oikein tapahtunu mitään, tai en ainakaan muista. Keskiviikkona käytiin koirapuistossa, jossa olikin melkoisesti kavereita. Aluksi oli kaksi koiraa, jotka oli melko saman ikäisiä kuin Seita. Meinasi olla aikamoista räkytyskerhoa, mutta meni kuitenkin ihan kivasti. Sitten puistoon tuli vielä pentu, ja isompi koira. Seita meinasi aikalailla ahdistella pentua, yhdessäkin vaiheessa pentu jo itkikin, mutta Seita vain ajoi takaa. Nii-in, Seitan pitää oppia koirien tavoille, ärrsyttää, jonkun pitäs vähän läksyttää sitä. Isomman koiran kanssa meni ihan hyvin. Toiselle puolelle tuli myös koira. Sille Seita taisi alistua, kun heilutteli häntää, mutta oli aika kyyryssä, tuon kanssa olisi voinut juoksennella paljon, mutta ei sitten viitsitty mennä enää sinne, kun oli kuitenkin tullut jo niin paljon koirakontakteja. Tuolla vielä tärisin, mutta jospa minä joskus oppisin olemaan rentona muiden koirien lähettyvillä, ja jospa Seita joskus oppisi koirien kieltä paremmin, huonosti ollaan kyllä pentuna sosiaalistettu, se oli virhe. Seuraavaa koiraa sitten kyllä sosiaalistetaan paremmin!

Torstaina oli sitten toisiksi viimeinen agility. Esteinä olivat keinu, Aa, okseri, kaksi hyppyä joiden päässä putki, sekä rengas. Muita ei muistaakseni ollut, hiukan oli sateinen keli mutta eipä tuo haitannut. Okseri ei ollut kovin kummoinen, ensiksi pantiin vähän matalemmalle rimoja, mutta nostettiin, kun ei näyttänyt alittelevan. Kontaktit sujuivat hienosti, tällä kertaa otin myös kontaktille jäämistä, siis kävelin aina vähän matkan päähän, ja kehuin, ja palkkailin. Hienosti sujui, ja hienosti pysyi Seita on/off:issa, välillä jalat tipahtelivat, mutta hienoja suorituksia saatiin. Tällä kertaa Seita pääsi myös itse laskemaan keinua, eikä pelottanut, niin kuin jollakin edellisistä kerroista, milloin rämähti alas, ja Seita pomppasi kyydistä. Hyppy putki yhdistelmät sujuivat hienosti,  vaikka emme kyllä kovin erikoisia tehneet. Luulenpa, että Seita tietää miten rengas suoritetaan, tulee jo todella näppärästi, ja määrätietoisesti sen läpi, vaikka onhan siinä namikäsi vielä jollakin lailla auttamassa. Tämän kerran aikana olin taas hiukan jännittyneempi, mutten kuitenkaan kovin pahasti,  vaihtelevat nämä mielialat. Pussi taitaa olla vielä ottamatta, elleivät sitten ottaneet sitä sillä kerralla kun olin pois.

Sunnuntaina käväistiin taas maaseudulla. Seita sai taas nähdä lehmiä, ja juoksennella mielensä mukaan. Nyt oli ihan onnellinen ja iloinen reissu, eikä tarvinnut huolehtia rotan-/hiirenmyrkystä. Vauva oli aika poikki, kun päästiin kotiin nukkumaan, ja niin olin kyllä minäkin.

Tekstini on täynnä ärsytystä pöhähtelyä, ja huoahtelua, mutta kai meillä on vielä toivoa. Onkohaan monikaan muu koiranomistaja, näin panikoiva, kuin minä. Toivottavasti opimme tästä kummatkin. Naksutinta voisi opettaa, ja temppuja ihan huviksi myös tehdä, jos vain saisi aikaiseksi. Mutta sosiaalistaminen jatkuu edelleen. Juoksemassakin voisi käydä, olen monta kertaa yrittänyt käydä juoksemassa, tänäkin iltana, mutta kone vei voiton.