Agility 26.8 Seita oli aivan aluksi aivan mahtava. Meillä oli uusinaesteinä keinu, ja muuri, sekä kepit hankalempana, putki pidempänä, ja kaksi hyppyä peräkkäin. Seita teki kaikkia esteitä oikein mallikkaasti, keinu ei pelottanut sitä yhtään, ja tarjosi heti alussa melkein yksin on/off:ia. Koira ei kyllä vielä tällä kertaa mennyt päähän, ja keinu laskeutunut, vaan ohjaaja laski sitä samalla kun edettiin eteenpäin. Kepit olivat enstistä ohuemmalla, ja Seita juoksi ne mallikkaasti läpi, täysillä. Ensikerralla sitten vain enemmän kulmia. Muurikin sujui ihan hyvin, vaikka tästä kyllä huomasi, ettei ollut lempi este. Ei nimittäin tehnyt kovin innokkaasti, hyppäsi vain laiskan oloisesti. Putken Seita sujahti mahtavasti joka kerralla (muistaakseni) tähän vain sitten enemmän kulmia kans. Hypyt peräkkäin sujuivat hienosti. Yksi harmillinen juttu vain kävi. Kävelin ensimmäisen hypyn taakse, ja sanoin tule. Seita oli katsonut muualle, ja käänsi vain pään tule -käskyllä. Sanoin perään hyppy, vasta silloin lähti liikkeelle. Juoksimme sitten toisen hypyn yhdessä, mutta Seitapa ei tullutkaan nameja hakemaan, vaan juoksi suoraan bortsun, ja lampurin luo, murisi, ja seisoi jäykkänä. En saanut sitä silloin kiinni, kun liikahti, ja nousi seisomaan, lampuri ei muistaakseni sanonut mitään, mutta Seita räyhäsi :-/ Sain sen sitten kiinni ja toruin kunnolla. Tämän jälkeen Seita teki hiukan vaisuna esteitä, mutta palautui kuitenkin onnekkaan hyvin. Seita onneksi palautuu tosi hyvin, vaikka toruukin kunnolla, mutta tuossa vaiheessa meni hermot, tästä lähtien alamme käydä kaikissa koiratapahtumissa, ja koirapuistossa. Tuota pomottamista on pakko kitkeä pois! Monetkohan lapinkoirat ovat räyhääjiä? Seitaa on kyllä sosiaalistettu pentuna, muttei näköjään tarpeeksi, toivottavasti saisimme tuota räyhäämistä pois. Tämän viikon agilityyn ei valitettavasti päästy, toivottavasti ne eivät tehneet mitään ihmeellistä.

Viime viikon sunnuntaina kävimme aika pitkällä lenkillä metsässä. Yhtäkkiä Seita hävisi, eikä tullut vaikka huutelimme. Sitten kuulimme uikahduksen, ja lähdimme äänen suuntaan. Kolme isoa lintua lähti lentoon (teeriä ja metsoja?) Seitan kieli näytti kumman punaiselta, eikä se tullut luoksemme, vasta kuin vähän myöhemmin, vaikka näki meidät (taisi hävettää tottelemattomuus) Vertahan siitä kielestä tuli, ihan pieni reikä siinä oli. Seita oli luultavasti puraissut kieltään, kun lintu oli syöksähtänyt kohti tai sitten jotain muuta. Onneksi ei sentään ollut käärme puraissut! :)

Seita sai viettää maalaiselämää, kun menimme perjantaista lauantaihin äitini lapsuuskotiin. Se oli aivan onnensa kukkuloilla, vaikkakin tervetuliaiset eivät olleet kovin mukavat. Alakerrassa oli rotanmyrkkyä, ja sitä oli vähän lattialla, joten säikähdimme, että Seita on syönyt sitä. Koetimme oksennuttaa sitä suolalla, ja sinapilla, mutta koira, joka aina oksentelee, ei oksentanut!! Minä oli ihan paniikissa, että kohta se kuolee, kun myrkky alkaa vaikuttamaan. Mutta lueskelimme netistä myrkyn vaikutusta, eikä Seita ollut ollenkaan väsynyt tai muutakaan. Iloisena vain hyppeli pihalla, kun heitin keppiä kokeeksi. No sittenhän sitä piti ruveta ihan kunnolla syöttämään ettei tule suolamyrkytystä, kun emme sinapilla suolaakaan saaneet oksentamaan. Yö meni hyvin, ja Seita oli aamullakin ihan oma itsensä, säikähdyksellä siis selvittiin tästäkin tilanteesta, vaan oli kyllä ihme kun Seita ei oksentanut, vaikka usein juoksulenkin taikka kepinheittelyn jälkeen oksentaa. Lauantaina Seita sai tutustua ihan läheltä lehmiin, ja nuuskia niitä. Kerran Seita yritti pyytää Tiina -lehmää leikkiin, kun se vähän hermostui Seitalle, ja polkaisi jalkaa, ja mörähti, hassu Hepsu! ;) Muuten oli oikein ystävällistä tämä lehmäpoppoo, ihania kyllä olivat, en ole ennen huomannut että lehmät voivat olla noin ihania. :D Koko eilispäivän Seita sitten juoksenteli isolla pihamaalla, ja tappoi ainakin puolenkymmentä päästäistä. :)

Kävin juuri äsken tokoilemassa lähi koulun kentällä. Otimme paikallamakuun, seurauksia, ja yritimme ottaa myös luoksetulon. Paikallamakuussa Seita pysyi hienosti. Pitäisi vain saada treeni kavereita ja häiriötä. Aika paljon Seita kyllä katsli muualle kuin minuun, mutta parannan tämän tavan, kunhan saadaan naksutin opetettua. Seuraamiset sujuivat ihan hyvin myös, aikas pieniä pätkiä otettiin edelleen. pitäisi nyt ruveta hankaluttamaan tuota, ja saada joku katsomaan että miten pitää jatkaa, vaikka esim. Julia. Luoksetulo oli sitten ihan mitä sattuu. Seita ei ymmärtänyt, että voidaan myös istua paikalla, eikä vain maata, se nimittäin meni lähdettyäni sen uota maahan, ja oli muutenkin ihan poissa. Yhden eteentulon otimme, ihan ok. Tähän sitten lopetimme, jos Seia nukkui koko sen ajan, kun oli kopissa, niin se nukkui 14 tuntia, ehkä siis vähän liikaa, joten oli siksi vähän tööttööt. Yritin kyllä kehua, mutta tuskin tuo laiskuus, ja muissa maailmoissa oli siitä johtui etten tarpeeksi kehunut, vaikka kyllä voisin kehumista lisätä.

Nyt pitää ihan kunnolla ruveta touhuilemaan, käydä tokoilemassa, ja näyttely -harkoissa (toivottavasti huomenna pääsen) ja tietysti agilitykurssilla. Sekä kunnon kohotusta, yritän tänään illalla käydä juoksemassa.