Nyt on tässä hyvin aikaa kirjoitella raporttia Seitan leikistä, kun on lenkki jo käyty. Ei tule varmaan kovin pitkä tarina, mutta jotain koetan aiheesta sepostaa.

Seita on tälläinen:

Se voi leikkiä rauhassa (tai ei kyllä niinkään rauhassa) erityylisiä leikkejä erilaisten koirien kanssa. Seitalla on vielä kovasti oppimista koirakielessä, mutta kyllä se jo siitä jonkin verran älyää. Toivoisin, että joku koira joskus näyttäisi Seitalle kunnolla kaapin paikan, sillä tätä Seita ei vielä ymmärrä kielessään - aina ei voi olla pomo. En nyt sano, että Seita aina pomottelisi toisia koiria aina, mutta jotain tuohon suuntautuvaa se on. (En kyllä ole mikään asiantuntijakaan, mutta aina voi pohtia.) Jos joku murahtaa heti lenkin aluksi Seitalle merkitsevästi, niin kyllä se on oppinut sitä koiraa hiukan väistämään, harmi vain kun moni koira ei murahda tälle uhittelevalle ipanalle. Tämä voi kyllä olla murrosikääkin. Niin siihen leikkiin... Naapurin kultsin kanssa leikki on aika rajua, hampaat kolisee, mutta tosissaan ne eivät todellakaan ole - parhaat ystävykset. Toisen naapurin koiran kanssa leikki oli (eivät ole pitkään aikaan leikkiin ryhtyneet) takaa-ajoa ja haukkumista. Tästä Seita oppi huonontavan, ja käytti sitä toistenkin koirien kanssa leikkiessä, mutta on nyt onneksi unohtanut tuon räkyttämisen. Takaa-ajaessa Seita saattaa joskus kimpaantua, leikki muuttuu totiseksi takaa-ajoksi, ja Seita on kuin maailmanvaltias, vaikka toinen on jo näyttänyt selvät alistumisen merkit, huoh! Nyt kun tuo on oksennettu ulos, ei tule enää mitään mieleen.

Mitä pitäisi tehdä?

Tottakai tämän asian sutheen voi jotain tehdä, ja paljonkin! Pitäisi tapailla erilaisia - luotettavia -  koiria, sekä niiden mukana uusia leikki tyylejä. Tässähän sitä koirakieltä opittaisiin. Yhdessä vaiheessahan meillä oli koirapuistossa käynti -projekti, mutta sen lopettamiseen tuli "hyvä" syy - syksy ja sateet. Nyt kun rupesin oikein miettimään, niin koirapuistoilu saattaa olla huompikin asia. Toki eihän sinne vihaisia koiria tuoda, mutta eipä siellä kovin paljoa koirien luonteista kerrota. Kun kumminkin on noita kavereita, ja niillä koiria, niin eiköhän pirautettaisi puhelimella tapaaminen, tästä voi tulla hauskaakin, ihan innostun. Kun Seita leikkisi erilaisten koirien kanssa, se oppisi uusia asioita, ja tämä helpottaisi treenaustakin. Nytkö vasta huomasin, että ympärillä on myös tuntemiani ihmisiä, hmm tuli jo pari ihmistä mieleen...

Tämmöisen koiran toivoisin:

Leikkisän, ei arka eikä pomottelija, vaan sellainen joka tulee joka koiran kanssa toimeen. Oikeastaan en muuta, se auttaisi niin montaa asiaa. Siispä toivomaan seuraavasta koirasta oikeaa sosiaalisuutta, vai johtuukohan Seitan pomottelu siitä, ettei sitä pentu- ja uhmaiässä (vai mikä se on silloin puolen vuoden aikoihin?) olla tarpeeksi sosiaalistettu, voi voi tyhmä minä.

Aina ei saa mitä haluaa, mutta pitää kuitenkin yrittää. Voihan olla että Seitastakin tulee leikkisä, ja että se oppii koirakielen, kunhan kasvaa murkkuiästä ohi. On se Hepuli Hepsu Sepsukka kyllä ihan maailmanparas koira, mutta haastettakin siinä riittää!

Seuraavan koiran kyllä sosiaalistan - kunnolla!!