Eiköhän sitä ole jo korkea aika tännekkin pistäytyä vierailemaan, kun kerta yli kuukausi on viime postauksesta kulunut. Saattaisi tämmöinen "blogiinkirjoitustauko" (jota ei kyllä ollut tarkoitus päästää tapahtumaan) ihan hyvää tehdä, asiaakin ehkä olisi.

Muistini mukaan marraskuussa ei ole sen enempää tapahtunutkaan mitä olen tänne kirjoitellut, joten turhaan rupean turhanpäiväisiä tänne lörpöttelemään.

Joulukuun ensimmäisellä ja toisella viikolla olin sairaana, ja silloin pidettiin pikkutokot sisällä. Peruskäskyjen (istu, maahan ja seisoo) nopeutuksia ja vaihtoja. Ihan hienosti sujuivat. Taisinpa harjoitella luoksetulon eteentuloakin, ja sekin taisi sujua ihan mallikkaasti. Sitten oli ja on edelleenkin tarkoitus naksutinta opettaa, mutta Seita varasti viimeisen leivän pöydältä. ;)

On meillä sentään edistystäkin tapahtunut, nimittäin hihnakoulutuksessa. Olemme siirtäneet remmin vedonestopannasta tavalliseen pantaan, silleen että höskä on kumminkin vielä päässä, ja Seita on toiminut mainiosti. Se saattaa laukata hihnassa, mutta hidastaa kun tulee narun päähän, tietenkin joudumme vielä jonkin verran pysähtelemään, mutta kumminkin.

Parina sunnuntaina olemme käyneet myös kokometsälenkeillä, ja Hepsu on saanut juoksennella sydämensä kyllyydestä. Minun yllätykseksi, Seita tuli aina vähän väliä tarkastamaan missä ollaan, ja kutsusta tuli heti takaisin, lukuun ottamatta kahta pientä karkureissua.