Nyt on kyllä semmoinen uutinen, että pakko oli tulla päivittämään! Kauan odotettu viesti saapui, ja tuotti lisäksi Roosan naamalla valtavan virnistyksen. Agilityn jatkokurssin paikka on meidän, jihuu!! Pahaksi onneksi myöhästyin kevään kursseille ilmoittautumisesta. Oikeastaan syy oli siinä, että luulin kurssien pidettävän agilityhallissa, enkä ollut oikein innostunut menemään sinne. Lopulta kun sain tietooni että ne pidetäänkin pihahallilla, tuotti se minulle suuren pettymyksen, sillä ilmoittautumisaika oli mennyt umpeen. Lähetin kuitenkin rohkeasti (tai ei niin rohkeasti) viestiä kurssin pitäjälle, ja odottelun jälkeen kun viesti saapui, hypin pompin ja kiljuin, ja heti sen jälkeen pitä tänne tulla kirjustamaan. En varmaan pysy nahoissani kun odotan niin paljon torstaita. Eipä tästä oikeen muuta ole sanomista. Pitkä tarina, tai ainakin pitkät odottelupäivät päättyivät huisan onnellisesti. Jee jee!

Sitten muihin päivityksiin mitkä eivät innostaneet minua kirjoittamaan yhtäpaljon kuin edellinen. Tässä pari viikkoa sitten vietettiin tai ainakin muisteltiin (jos sitäkään) miten Seita napero tuli meille kaksi viikkoa sitten. Sen päivän muistan kyllä ikuisesti: keskiviikko 29.4.2009 ja vielä, kello yhdeksän illalla. Kaikki perheessämme olivat ihan kippurassa, kun pentu oli niin syötävän suloinen. Ensimmäinen yö oli lähestulkoon itkemistä, päivät kuitenkin sujuivat varsin mukavissa merkeissä. Ihmeteltävää oli todella paljon. Kavereita löytyi naapurista, ja uintiakin kesän myötä piti vähän opetella, vesi taisi kumminkin hieman pelottaa. Seita kasvoi hurjaa vauhtia. Kesän lopussa kävimme koiraleirillä, missä opeteltiin, ihan vain pikkuisen agilityä ja vähn tokon alkeita. Siitä alkoi harrastusuramme. Syksy alkoi saapua, rampattiin ahkerasti Pallohallilla treenaamassa agilityn alkeiskurssin testiä varten. Serkkukoirilla reissattiin myös kesän, ja syksyn aikana. Talven koittaessa Seita sai kokea oikean kosketuksen lumeen (2009 keväällä Seitan tullessa oli jäljellä vain pieniä lumikasoja.) Pakkaset ja vanhuus pakottivat Bellan myötä myös Seitan sisäelolle. Ja vaikka kuinka Seita hoivasi ja lohdutti meni Bella vain huonompaan kuntoon, joten sitten se sai nukkua kivuista pois. Seita oli pari päivää tämän jälkeen hieman hämillään, mutta sitten elämä alkoi taas rullata. Ahkeran harjoittelun myötä päästiin kuin päästiinkin alkeiskurssille, kuitenkin reissujen yms. takia jätettiin kurssi käymättä, sillä emme olisi muuten ehtineen oppia paljoakaan. Peruskoulutuskurssille menimme Seppälään, sillä Seita oli uhmaiän takia vähän ottanut takapakkia koulutuksessa. Enpä tiedä sitten mitä tuolla opittiin, kun koulussa Hepsu aina mielisteli, ja teki kaikki aivan pilkkua viillellen, ja kotona sitten riehui. Voi myös johtua, että kurssille menin innolla ja fiiliksellä oppia, ja jaksoin keskittyä, kun taas kotona meinasin vähän lepsuilla. Ensimmäisenä vuonna kierreltiin myös mätsäreitä, ja sininen oli yleisesti Seitan lempiväri, kuten myös toinen sijoitus. Viime kesänä ei muistaakseni hirveän paljon puuhailtu, seurassakaan ei oikein ollut tapahtumia. Serkuilla sitten vierailtiin, ja niiltä ajoiltahan onkin sitten tänne kirjoitettu. Syksyllä sitten olin aivan samanlaisessa hepulissa kuin nytkin, alkeiskurssia silloin innolla odotin. Ja sehän sujui hyvin, vaikkakin välillä (lähes koko ajan) jännitin Seepun irtipitoa, ja kepit jäivät harjoitteluvaiheeseen, joten näitä pyritään tulevassa parantamaan! Tämä talvi on ollut hieman hiljaisempaa eloa ja oloa, kuten päivityksistä näkyy, Julian kanssa puuhailusta vain on merkintöjä, ja hieman uusista koiratuttavuuksista.

Tässä lähiaikoina olen kerran treenannut tokoa. Silloin yritin nostattaa reeni-intoa mutta siitä ei oikein tullut mitään, treenit olivat kuitenkin hyvät. Otettiin muistaakseni seuraamisia jotka olivat ihan iloisia. Lisäksi luoksetuloja, jotka olivat hyviä. Vauhtia saadakseni otin yhden läpijuoksun, tämä oli kuitenkin aika treenin loppuvaiheessa ja minä en ollut enää hirveän innostava, tämän takia läpijuoksu oli vähän hidas. Luultavasti otettiin myös paikallamakuu, sillä se kuuluu aina treeneihini. Oltiin myös hauskaa istu-, maahan-, seisooleikkiä. Kauheasti en treeneistä muista kun niistäkin on aikaa, mutta sen muistan että vaikka vähän väsyneitä illalla noin yhdeksältyä oltiin, niin hauskaa meillä silti oli.

Seitalla taitaa myös olla joku murrosiän tapainen. Se kun meinaa, ja lähteekin lähes joka lenkki karkuun, jos irti pidetään. Minun on sitten pitäny ottaa kovat otteet käyttöön. Vierellä käskyssä ei saa missään nimessä mennä kahta metriä kauemmas, ja takana -käskyssä ollaan ehdottomasti takana (huono puoli on, että saa juoksennella missä vaan takana, sitä Seita ei kuitenkaan ole vielä huomannut.) Eilen olin aivan mielissään, kun Hepsu ei karannut. Käännytin Seitan ajatukset heti, kun se katseli muualle liian kiinnostuneesti. Niinpä se sitten kulki nätisti vierellä. Eihän tämä paljon hihnassa olosta eroa, mutta kun ei kauempana juoksentelukaan onnistu (heti löydetään jahdattava) niin sitten mennään näin, ainakin jonkin aikaa.

Kuvia ei tällä kertaa ole tekstiä värittämässä, kun mökillä otetut kuvat ovat vielä kamerassa, mutta eiköhän ensimmäinen uutinen väritä tekstiä tarpeeksi. Jospa tämä kuukauden välein päivittely paranisi hieman nopeampaan tahtiin nyt, kun on jotain tärkeääkin kerrottavaa, toivotaan niin.