Hainpa tuossa äskettäin todistuksen koulusta, ja nyt sitten lomailen kaksi ja puoli kuukautta oikein kunnolla. Viimeisimmät agilityt on jäänyt kirjaamatta pienoisten kiireiden tai muiden syiden takia, mutta koetanpas nyt muistella jotain treeneistä:

26.5. Seitalla taisi tulla tuona torstaina pisin agilitypäivä koko elämässään. Mentiin harkkoihin jo ennen puolta kuutta, ja oltiin kentällä muistaakseni noin kahdeksaan. (Odottelin kyytiä, ja katselin seuraavan ryhmän treenejä.) Seitalla oli intoa viileän päivän takia. Tällä kertaa teimme kahta rataa, jotka olivat melkeinpä peilikuvalliset. En muista kumpaa tehtiin ensin, mutta toinen radanpätkä meni näin: oikealla kädellä ohjaten hyppy, hyppy (suorassa linjassa), mutkaputki, persjättö tai valssi, ja takaakierto hyppy, ja hyppy vasemmalla kädellä ohjaten. Innostin Seitaa oikein kunnolla, ja sehän näkyi. Rimat olivat jopa 55 cm: ssä, mutta Seita hyppäsi kaksi ensimmäistä hyppyä, kuin olisi koko ikänsä sitä tehnyt. Siihen se sitten tyssäsikin. Ohjasin Seitan hutiloiden putkeen, kun yritin vain muistaa tehdä ajoissa persjättöä. Niinpä Seita juoksi putken ohi, ja siitäkös se masentui. En kyllä koskaan toru Seitaa vaan sanon jotain "hupsista" tms. mutta ehkä Seita on ymmärtänyt sen toruna (ajattelen tätä vasta nyt 4.6.) Täytyypä vastedes olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, jattää sitten vaikka tuo "hupsis" pois. Takaisin radalle: tehtiin sitten rata putkesta loppuun, mutta Seitapa ei enää suostunut hyppäämään. Rimat taidettiin alentaa 50-45 cm: iin, mutta takaa kierto ei silti onnistunut, vaan ali tultiin. Siitä siis alennettiin vielä toinen pää edellistäkin alemmaksi. Kyllähän rata sitten sujui, kunhan innosteltiin, ja palkattiin Seitaa tarpeeksi usein, ja pienimmistäkin editymisistä, mutta kietämättä ihmetyttää ja harmistuttaa tuo hyppäämis haluttomuus, mikäköhän siinä on? Toinen rata meni muistaakseni näin: kaksi hyppyä (lähes suorassa linjassa) ohjattiin oikealla kädellä, toisen hypyn jälkeen ohjaaja teki valssin, ja kääntyi täyskäännöksen. Vasemmalla kädellä ohjattiin sitten mutkaputkeen, ja suorassalinjassa olevat hypyt (ensimmäisen radan ekat hypyt, toivottavasti tästä nyt jotain ymmärsi, vois vastedes koettaa piirtää radat.) Tässä radassa ei ollut muuta ongelmaa, kun että meinasin valsissa olla vähän Seitan edessä, mutta tämäkin kohta korjattiin sujuvaksi. Putkeen ohjaukset taisivat tässä radassa sujua, mutta rimat olivat samat matalat. Yksittäisinä esteinä meillä oli kujakepit, jotka kyllä muutettiin suoriksi. Muita esteitä en sitten muistakaan, mutta kepeistä sen verran, että tehtiin vähän liiankin monella tavalla. Viikon aikaiset lähes päivittäiset treenit eivät näköjää olleet kovin auttaneet, kun ei tehtykään sillä tavalla mitä oli ajatellut. Tehtiin peruuttaen kokopitkiä keppejä, ja myös etuperin. Tehtiin myös parikeppiä kerrallaan -tyylillä (tätä oltiin harjoiteltu.) Seitakin tässä väsyi, kun en oikein osannut päättää millä tavalla tekisin, mutta lopetettiin kuitenkin hyvään muistoon. Oiskohan meillä ollu myös A-este yksittäisenä. Seita lähti rohkeasti kapuamaan A:ta, ja meinasi vähän liiankin reippaasti tulla alas, kun piti joka kerta nostaa takajalat takaisin kontaktille. Muita yksittäis esteitä ei sitten tainnutkaan olla. Tuli muuten näissä treeneissä huomattua, että Paavolassa on tosi mukavat lämmittely-, ja jäähdyttelymaastot, niitä kyllä käytetään ahkerasti!

2.6. Seita oli juoksennellut keskiviikon ja torstain mökillä, ja sitten piti vielä lähteä pyörällä treeneihin. Pitkä matka lisättynä auringon paisteeseen väsytti Seitan, enkä sitten viitsinyt Seitaa hirveellä kyydillä vetää pyörän perässä, joten myöhästyttiin esteiden kannosta ja rataan tutustumisesta. Yksittäisiä esteitä oli keinu, rengas, ja kepit. Seitalle ei kyllä meinannut pieni lepotauko juoksun jälkeen auttaa, mutta tottelihan se silti tunnollisesti, ja yritti pysyä minun innossa mukana. Rengas sujui aivan valtavan hienosti kuten ensimmäiselläkin treenikerralla, tämä osataan! Keinulle otettiin kaveri hidastamaan keinun laskeutumista. Kun sitten tyhmissäni päätin kokeilla ilman avustajaa pääsi Seita hyppäämään keinulta alas, ja säikähtämään pamahdusta. No, virheistähän oppii. Tätä siis tehdään vielä pitkän aikaa avustajan kanssa. Saatiin Seita kuitenkin palautumaan jotenkuten, ja kaksi viimeistä toistoa menikin ihan hyvin. Keppejä tehtiin ihan pitkältä matkalta niin vain, että ohjasin jokaisen kepin kiertoon kädellä. Nämä sujuivat vähän vaihtelevasti, kohtuullisen hyvään kuitenkin lopetettiin. Ehkä me sitten tehdään näitä keppejä näin, katsotaan nyt. Rata oli joku 10-11 esteen pätkä, ja oikein mukava. Heti alussa oli suora, johon kuului kaksi hyppyä, ja suoraputki. Putkesta kaarrettiin loivasti oikealle hyppy, ja putken suuntaisesti a-este. A:lta mentiin mutkaputkeen josta nopeasti käden vaihto persjätöllä (tein parikertaa vahingossa valssin) Putkesta oikealla kädellä ohjaten kaksi hyppyä, ja alun esteitä käyttäen loppusuora. Mentiin rata medeillä, koska halusin keskittyä tällä kertaa muuhunkin kuin vain hyppäämiseen. Seita meinasi tulla aluksi hyppyjen ohi, (en oikein tiedä syytä) mutta tästäkin selvittiin yhdessä matkaan lähtemisellä. Seitaa piti hiukan innostaa, kun ei se oikein tehnyt satalasissa. Aa:n kontakti ei oikein sujunut, kun piti aina nostaa takajalat takaisin kontaktille. Loppurata sujuikin ihan mallikkaasti, kunhan vain muistin tehdä valssin tilalle persjätön, ja ohjata kunnolla putkiin, kun eihän tuollaiselta aloittelijalta omatoimisia putkia voi vaatia. Tarkkaan ohjaamiseen pitää siis keskittyä, ja jättää hutiloiminen heti näin alussa pois. Tehtiin radan hankalia kohtia myöhemmin uudestaan, eli A:n kontaktia, ja persjättöä, ja putkiin menoja. Nämä sujuivat lopulta jopa oikein mainiosti.

Äskettäin koetettiin tehdä 2on/2off:ia laudanpätkällä, mutta enpä oikein tiedä ymmärsikö Hepsu tuota. Kuka sanoo miten tätä kontaktijuttua kannattaisi edistää?