Naksuttelua ollaan jatkettu lähes suunnitelman mukaisesti. Viimeviikon keskiviikkona kahdet tuokiot, torstai-iltana, ja perjantai aamuna yhdet, lauantaina kahdet. Sunnuntain tuokiot jäivät välistä, mutta maanantaina naksuttelin kahdesti. Eilen oli tarkoitus, mutta rupesin niin myöhään kirjoittamaan tätä tekstiä, ja sitten se poistui, niin en jaksanut enää naksutella. Mietin vaan, että kun olen suunnitellut tavalliset naksuttelu tuokiot koko tälle elokuulle, niin että onkohan siinä jo vähän liikaakin harjoituksia, että pitäisiköhän naksuttimen käyttö aloittaa jo aikaisemmin. Toivotaan ettei se kovin vaarallista olla jos vaan naksutellaan tavallisesti tuokio tuokion perään.

Kontakti- ja keppiharjoituksia ollaan myös jatkettu ahkerasti. Keskiviikkona pidettiin lepoa, mutta torstaina harjoiteltiin keppejä ja kontakteja aamulla, sekä keppejä illalla, hyvin kai treenit menivät. Perjantaina tuli taas lepoa, mutta lauantaina harpattiin iso askel eteen päin, todellakin liian iso askel. Olin hyvin kärsimätön, ja treenailukin tuntui vähän pakotukselta. Tehtiin ensin kai helpommin, mutta sitten muutinkin suunnitelmia. Jätin Seitan istumaan portaalle, ja sitten juoksin sen takaa, sanoen samalla "alas". Seitakos tätä ihmetteli. Ensin se vain seisoi portaan reunalla, ja mietti. Sitten se tarjosi istumista, ja meni lopulta makaamaan, tässä vaiheessa avitin sitä menemällä kyykkyyn, ja Seita laski etutassu maahan, istuen samalla kyyryssä portaalla, hupsu vauva. Tässä vaiheessa kai vielä kipitin eteenpäin kyysyssä, ja myös toistin käskyn, niinpä sain lopulta Seitan  oikeaan asentoon; etujalat maahan, ja takajalat portaalle. Harjoitus meni siis todenteolla monkään, toistin käskyä, ja helpotin, mutta kyllä taisi Hepsulla olla silti pohtimista. Tällä tavalla tyhmästi tehtiin varmaan paritkin kerrat, kunnes vaihdoin helpompaan, ja kohtuullisen hyvään lopetettiin. Sunnuntaina jatkettiin jo paljon paremmilla mielillä. Tehtiin tuota hankalempaa harjoitusta helpompien lisäksi, ja nyt se jopa osittain onnistuikin. Harmi vaan, että mulla ei oo ajoitukset ihan kohdillaan, saatan sanoa vapautuskäskyn vasta silloin, kun Seita on jo lähtenyt tulemaan pois portaalta, tähän kuitenkin yritetään keskittyä, ja myös siihen että annan Seitan itse selvittää tehtävät.

Juoksemassa olen käynyt yhden ainokaisen kerran. Yritin tehdä lenkistä kuupperikarjoituksen, mutta ihan tuohon ei yletetty. Lähdin matkaan liian nopeaa, ja kurkkuakin kuivasi, joten päätin vain oikaista hieman päämäärään. Kilometrejä kertyi n. 1,5 kahdeksaan minuuttiin. Olin käynyt ennen lenkkiä uimassa lähellä olevassamme lammessa, jossa laiturin päässä vesi oli aikas jäätävää. Tämän jälkeen en sitten ole juossut hieman tavallista pahemman tukkoisuuden takia.

Torstaina pakattiin tavarat, ja lähdettiin Oulunjärvenrannalle yötä. Iltasella tehtiin tuolla nuita samaisia harjoituksia, ja myös hauskuteltiin pienoisen radan merkeissä, Seita muuten hyppäsi ihan tuota korkeintakin rimaa, olin onnessani. Illalla sitten pulahdettiin uimaan. Perjantaina ei oikein tehty muuta kuin uitu, ja lähdettiin jo iltapäivällä kotia kohti. Tältä reissulta saattaa ilmestyä kuvia myöhemmin. Seita nukkui koko loppupäivän sisällä, eikä sitten kertakaikkiaan jaksanut tehdä mitään. Kun yritin käskeä sitä istumaan, vaivalloisen seisomaan saamisen jälkeen, se vain lösähti makaamaan, ei ollut tainnut uni tulla silmään vieraassa paikassa. Lauantain keppi- ja kontaktiharjoitustenkin huonotuulisuus saattoi johtua tästä reissusta.

Tässä on muuten viimeviikon agilitykurssin rata, jos ketää kiinnostaa:

Vihdoin päästään siihen tärkeimpään. Nopeasti kului viikko, kun takana on jälleen yhdet mukavat treenit kurssilla. Rata oli jotakuinkin tuon alla olevan kuvan näköinen. Oltiin viimeisinä vuorossa, joten saatiin odotella aika kauan. Tehtiin ennen rataa yksittäis treeninä ensin pussia. Ensimmäisellä yrittämällä Seita ei uskaltanutkaan mennä pussiin, ei näköjään ollut ihan muistissa. Jätin sen sitten pussin suulle odottamaan, ja nostin pussia aika korkealle, ja kutsuin Seitaa. Uskalsihan tuo tuolta mennä. Tein vielä toisen toistona, jossa nostin vain hieman pussia, sittenhän tuo jo sujahteli oikein mallikelpoisesti pussista läpi. Toisena esteenä tehtiin keinua, jossa toinen kouluttajista oli ensin avustajana. Avustajaa ei kuitenkaan tarvittua kauaa, kun jo kokeiltiin, niin että Seita itse laskee keinun. Tällöin unohdin pariin kertaan pysäyttää Seitan kontaktille, mutta lopulta muistin tuonkin, ja Seita selvisi tästäkin esteestä oikein hienosti. Keppejä tehtiin myös aivan pikkuisen, ja hienostihan tuokin meni, pari epäonnistumista kuitenkin tuli. Mietityttää vain, että oppiikohan Hepsu tuossa tilanteessa, että se aloittaa ja lopettaa kepit saman tien, kun kokonaiset kepit oli kuitenkin nokan edessä, toivotaan että ei , sinäänsä aika epätodennäköistä.

Kokeiltiin ennen rataa puomia, ja hyvinhän tuo meni, ylösmenossa vain taisi luulla estettä keinuksi, mutta sitten varmistelut unohtuivat. Alku rata sujui hienosti neloselle asti, jossa Seitalla oli hankaluuksi irrota minusta pois päin. Tämä tuli ainakin esiin toisella yrittämällä, en näes muista menikö ensimmäinen yritys suoraan ongelmitta läpi, jos ei pientä tönkköilyä lueta mukaan. Toisella yrittämällä tuo nelonen oli kyllä kerrassaan ongelma, oman liikkeen pysähdyttyä hetkeksi käännöksessä Seitakin pysähtyi. Esteet olivat nyt 50 cm. Voi olla, että tuo rimojen nosto vaikutti, ja Seita alkoi epäröimään, tämä kyllä onnistui, kun juoksin Seitan oikealta puolelta, niin että keskityttiin vain hyppäämään, mutta sitten kun yritettiin lisätä mukaan irtoaminen, ja kääntyminen niin ei onnistunut. Viime kerralla välistä veto kyllä onnistui, mutta silloin rimatkin olivat alempana, luulenpa, että Seita ei vain luota itseensä. Lisäksi radalla ilmeni myös pulmia minulla. Kuutosen ja seiskan väliin piti tehdä persjättö, mutta tämä ei kerrassaa onnistunut, väänsin siihen valssia, ja kerran pysähdyin kokonaan, kun ei vain onnistunut. Ei sitten viititty jäädä tuota hinkkaamaan, kun Seita oli selvästä väsyksissä hyppelystä, niinpä lopetettiintekeminen kahden putken oikein iloiseen suoritukseen. Tässäkin vaiheessa ehkä minä olin iloisempi kuin koira huusin, kiljuin, ja kehuin, mutta koira pysyi samanlaisena - puoli-innokkaana. Tämä voi kyllä itsestä näyttää tuolta, mutta oon jo miettiny, että tykkääköhän Seita agilitystä (tätä kylläkin mietin lauantain kontaktiharjoituksissa) ollenkaan, haluisin jonkun sanovan suoraan, mutta minä ainakin tykkään. Lisäksi se, että älyääköhän Seita sen, että se saa saman verran palkkiota, siitä että sillä on suloinen ilme, kuin siitä, että se harjoittelee keppejä, tai jopa rataa. En vain osaa palkita sitä oikein, huusin harjoituksissa hyvä, kun oletin Seitan olevan hyppäämässä, mutta se vain pysähtyi hypyn eteen, aika pöhköä. Silti mulla (jos ei koiralla) oli kamalan hauskaa, me opitaan varmasti tältä kurssilta hurjasti, jos vain saisin Seitaa motivoitua tarpeeksi, possunherkut pitkäisi saada heti radasta, miksi en viiti.

Olikohan tässä vielä muuta, viimeistä lomapäivää vietellään, nyt mennään treenimään kontakteja ja keppejä oikein iloisesti.