Torstaina hypättiin kuukauden puoleen väliin, joten johan oli aika aloittaa se tokoilu! Aloitettiin jonkinmoisella sivulletulon korjaamisella, yritin tässä käyttää naksutinta, mutta liekkö älysi. Hyviä saatiin, mutta en nyt ole ihan varma paraniko se asento kamalasti. Häiriötä tein tähän sen verran, että heittelin vähän leluja yms. Paikallamakuuta tehtiin semmoinen puolipitkä pätkä, että liikuskelin siellä ja seisoin myös paikallani, tässä ei kyllä ole mitään ongelmaa, häiriötä, ja kaveri tarvittaisiin. Seuraamisessa tehtiin ihan pikku pätkiä imuuttamalla, ja vähän käännöksiä. Tässä ei kyllä olla edistytty yhtään, sitten viime syksyn, mutta nyt edistytään! Eipä oikein ole tuosta sanomista, kun kyllähän se namin perässä menee. Sitte leikittiin taas istu-maahan-seiso-leikkiä, tuosta tuo kyllä pitää, mutta alkoi jo aivotyöskentely vähän väsyttää, ei ole Hepsu kovin pitkäkestoinen työntekijä. Luoksetulossa tein yhden läpijuoksun, vauhtia ei kyllä siltikään kamalasti tullut, mutta jospa sitten kun opitaan liikkeet kokonaan. Lisäksi yritettiin parantaa edessäolo asentoa, kun meinasi kääntyä oikean käden suuntaan. :( Loppuun tehtiin oikein hauska eteenmeno namipalkalle, oli ihan riemuissaan, ja varsinkin kun sai riekkua namialustan kanssa (jäljet näkyvissä). Tämmöiset pikkutokotreenit siis, mutta kivaahan meillä oli, ja näitä yritetään jatkaa! :)

Ollaanpa käyty myös kerran koirapuistossa. Oon kyllä kamalan harmissani tuosta räksyttävästä leikkityylistä, nimittäin joku koira saattaa jopa suuttua siitä. Eikä tuo oikein ruvennut kunnolla leikkimään, hetken vaan kirmasi Jehua karkuun, mutta loppuajan räksytti muiden leikkiessä, ja vain oli. Saisipa edes Jehun leikkimään kunnolla Seitan kanssa, se tosiaan tarvitsisi leikkikaveria, muistakin kuin oravista ja rusakoista.

Niinpä taas, agilitykurssista oli jäänyt ruksaamatta tänne. Siispä tämmöinen oli radanpätkä viimeviikolla:

Oikein mukavan oloinen vauhtirata, ja aika pitkäkin tällä kertaa. Rata kokonaisuudessaa sujui aivan todella hienosti, mutta yksittäiset esteet koituivat hankaliksi. Keinu taisi vähän jännittää, mutta tästä selvittiin sillä että laskin sen hitaasti alas jne, rauhallisesti siis otettiin. Renkaassa on edelleen joku ongelmana, kun ei meinaa Seita oikeasta aukosta sujahtaa, aina se tulee minunpuoleisesta aukosta läpi. Yritettiin keksiä tähän jotain tapaa saada se onnistumaan, mutta hankalaa oli. Yritin semmoista että ohjasin kädellä vastakkaisen puolen sivuaukkoon, niin sitten taisi renkaan sisältä sujahtaa. Renkaalle oli tarkoitus tehdä joku kommervenkki (en muista enää nimeä, käännyttiin esteelle päin ja pyörähdettiin ympäri ja otettiin vastaan samalla kädellä), mutta eihän tämä onnistunut yhtään, kun ei tahtonut mennä renkaasta läpi, kokeiltiin tätä jopa hypyllä, mutta Seita tyssäsi vauhtinsa siihen, kun rupesin kääntymään ja itse pysähdyin, niinpä jätettiin tuo ohjauskuvio kokonaan sikseen. Keppejä tehtiin kokonaisena, ja arvatkaas vaan tämähän sujui kerrassaan hyvin, vain aloitusväli oli jälleen kerran ongelmana. Lisäksi putkelle 12 lähetys oli jotenkin hirveän hankala, Seita kaipaa niin paljon ohjausta ja varmistusta, että se ei vielä kovinkaan irtoa. Kokonaisuudessaan rata sujui vauhdikkaasti, jopa silloin kun oli tarkoitus lopettaa putken 14 jälkeen, Seita haulusi vielä jatkaa radan loppuun, tämä on ihan iloinen yllätys, nimittäin ehkä minun ei tarvikkaan pelätä sitä, että vain minä tykkään agilitystä. Kurssi lähenee loppuaan, nimittäin tänään on viimeinen kerta ;( ihanasti ollaan kyllä Seitaan saatu vauhtia, mutta vielä on hiomista yksitäisissä radankohdissa, ennen episkisauraa. :D Tehtiin muuten treenien loppuun vielä noita keppejä, ja ihan iloisestihan nuo sujuivat, kunhan saadaan tuo aloitusongelma kitkettyä pois, ja muutenkin pitää säilyttää hyvät neuvot mielessä. :)

Näinollen treenireppua pakkaamaan!

Tähän ensalkuun voisin kirjoittaa vähän viime treeneistä. Oltiin jälleenkerran viimeisinä vuorossa, ja tällä kerralla tuo näytti vähän haittaavan, olin tehnyt jokusen kerran ennen radalle menoa pussia, mutta muutenkin oli Seita vähän väsyneen oloinen. Alunsuora sujui ihan hyvin, pöytä onnistui vaikkei sitä olla kovin paljon tehtykään, ja A:kin sujui ihan hyvin, edelleen meinaavat jalat puksahdella pois kontaktilta. Neloshyppy oli kyllä kerrassaan hankala, ei tahtonut Seitalla takaakierto onnistua, ja putkelle vientikin oli hankala, olisi saattanut toisena reippaampana päivänä onnistua, mutta eipä jossitella. Kepit sivuutettiin tai tehtiin myös parinkepin pujotteluna. Keppien jälkeen jälleen ilmentyi hankaluuksia, kun ei Hepsu tahtonut irrota, ja vaikka seiska ja kasihyppyjen välissä oli ihan ahdas rako, niin siitä se puski. Saatiin kuitenkin jotenkuten tämä onnistumaan, mutta nyt ilmeni taas hipsutteluja, siis kyllästymistä. Yhdeksän ja kymppihypytkin oli jotenkin hankalia, kun ei tahtonut Seita irrota, eikä oikein muutenkaan hypellä. Lopuksikin kiersi hypyn ja muutenkin oikoi loppupalkalle, niinpä otettiin tämä pois käytöstä. Koko loppu rata sujui siis vähän nahkeasti, mutta ei voi aina olla hyvä päivä.

Tein vielä yksikseenkin noita kaikista hankalimpia kohtia, ja eihän siihen Kamalasti intoa saanut vaikka hihkuin ja hilluin, oli kyllä huonoajatus enempää Seitaa väsyttää, tehtiin nimittäin kuutta keppiäkin. Ihan ihan lopuksi käskin Seitan vielä hypätä kaksi hyppyä, ja sitten sai oikein oikein riemukkaat loppupalkat, jospa siis jäi koiralle hyvä mieli treeneistä, katsotaan millä mielellä on tänään.

Neljänkepin treenejä ollaan jatkettu edellee, ja ai että se on ihana. Vieläkin on kyllä hieman ongelmia sisäänmenossa, ja ehkä Hepsu ei ihan vielä osaa "kepit" sanalla keppejä hakea, mutta luulen silti että sille aika sujuvat kepit tulee (toivottavasti), kun muuten se pujottelee oikein reippaasti, jos ei alkua lasketa. Voisinpa joskus kuvata vähän menoa. Viikonloppuna ei sitten huolehdittu yhtään koulusta, (vaikka lähtiessä treenit pidettiinkin) vaan sai Seita nauttia oikein kunnolla maalaiskoiran elämästä. Niin oli vauhdikasta menoa (ainakin perjantaina) ettei kamerakaan aina ehtinyt kunnolla tarkentaa, lopun ajan Seita viettikin pellolla hiirijahdissa.

On se kyllä mukavaa, kun Seita leikkii nykyään ihan kunnolla, se oikeasti taistelee. Tässäpä yksi todiste siitä. Niinpä piti tehdä uusia leluja pari, ja kyllä uudella lelulla kelpaa leikkiä (ei ole kyllä enää kovin uusi, kun on ollut jo pareissa treeneissä mukana)

Vähän eroa oikean alareunan leluun noissa uusissa. ;)

Näin sitä leikitään!

Syyskuu kopisteli sisällä, ja tokottelut pitäisi olla jo naksuttimen kera käynnissä. Mutta kun ei. Naksutinta ei olla se koommin esille otettukaan, kun olen edellisistä tuokioista tänne kirjoittanut. Ei vaan aika riitä viiteen minuuttiin, kahden muun viiden minuutin tuokion takia. Koulu vie aivan liikaa aikaa, jos siihen vielä lisätään kaverit, niin ei paljon lenkkeilyn ja tietokoneen välistä aikaa liipeä. Vaikka ajattelinkin, että tietokoneelta voisi aikaa miinustaa, mutta tuntuu etten edes ole paljon koneella, mitä sitten teen; olen koulussa, ja en tällä hetkellä kamalasti tykkää syksystä, sillä kymmenen aikaan on jo sen verran pimeää, etten viitsi/uskalla lähteä ulos hyppelemään, kesällä asia olisi aivan toisin.

Kuitenkin ollaan edetty jossain asiassa. Keppejä spreijjattiin, ja paukutettiin maahan kaksi lisää. Nyt siis harjoitellaan neljällä kepillä menemistä. Ja oikeastaan olen oikein tyytyväinen. Sisään meno ensimmäisestä välistä tuottaa vähän hankaluuksia, mutta paljon vähemmän mitä viikko sitten. Ja kun on ensimmäisestä välistä sujahdettu, niin loput kaksi kiepahdusta sujuu aivan omin neuvoin, Roosaa ei enää tarvitakaan. Tää on oikeesti ihan kamalan hienoa, kun se vaan sujahtaa ne loput kepit, nyt yritetään keskittyä käsiavun häiventämiseen, ja sitten siirrytään enempiin keppeihin, mutta ihan hymyilyttää kun Hepsu on sittenkin niin etevä. Kontaktit ovat lipsahtaneet treenilistalta pois, kuten aikaisemmin sanoin, mulla ei voi olla montaa projektia yhtäaikaa, joten näitä ollaan harjoiteltu kurssilla oikeiden esteiden yhteydessä. Ehkä tähän asiaan voisi tehdä parannusta. Myös toisessa asiassa edetään Aivan kohta, nimittäin vihdoin ja viimein saatte kuvatuksia syksynväreissä, sillä Pielaveden reissulla aijon kuvata Paljon!

Nyt päästäänkin sitten viikontakaisiin elokuuntreeneihin, jotka vaihteeksi jäivät ja jäivät kirjaamatta. Pussia ja keinua tehtiin ensalkuun. Pussihan sujui kuin vanhalta tekijältä, tässä ei itään ongelmaa. Keinua tehtiin muistaaksen parisen toistoa kylläkin vielä avustajan kanssa, mutta hyvin sujui! Pelosta ei ollut enää Häivähdystäkään, vaan iloisesti tepsutteli keinulla, oikein mukavaa!

Tämmöinen oli rata, elikkäs irtoamista harjoiteltiin. Kirjasin ennen tämänviikkoisia treenejä, että miten olivat edelliset treenit menneet, joten niiden perusteella lyhyesti:

- vauhtia löytyi mukavasti Seitalta, mutta emme ole vielä ihan saavuttaneet pelkoani siitä, etten pysy Seitan perässä radalla

- välistävedot tuntuivat jotenkuten sujuvilta, hienoa menoa Seitaksi

- puomin kontaktilta meinasivat jalat tipahdella, muuten hyvin

- hypynkiertoja tai pysähdyksiä ei ilmennyt taisi olla 50 cm

- valssi 8-9 oli ihan hyvä

- kepeillä mentiin yksi väli, tai sitten ei ollenkaan, kepeiltä putkelle 11 olisin halunnut kokeilla että irtoaako, mutta kouluttaja neuvoi eritavalla, eikä Hepsu edes irronnut vaikka kokeilin, oli ehkä vähän liian haastava meille

- putkelta putkelle meno sujui hienosti, ohjasin putkien loppusuoran puolelta

- loppusuora oli ihan hurjan nopea, kun mulla oli loppupalkka purkissa radan päässä

Vaikka tehtiin parikin kertaa, niin viimeiselläkin kerralla Seita juoksi mahtavasti loppusuoran, vaikkei edes ollu purkkia lopussa, IHANA! Sitäpaitsi oltiin viimeisenä vuorossa, mutta silti Seita oli oikein pirteänä ja innokkaana, kouluttajakin sanoi, että ei ollut ennen nähnyt Seitaa noin nopeana. Tässäpä taisi olla kooste elokuunvikoista treeneistä, jos ehdin niin kirjoitan vielä myöhemmin tänään tämän viikon treeneistä, muutoin vaika sunnuntaina. :)

Oon jo yli viikon verran ainakin aikonu kirjottaa treeneistä ja muista, mutta aina se on jäänyt. Kepeistä ja kontakteista sen verran, että ne on jääneet lähes täysin unholaan. Viimeksi ollaan varmaan treenattu kaksi viikkoa sitten. En enää tarkalleen muista, mutta onnistumisia taisi tulla ihan mukavasti. Silloin Seita haki nätisti keppejä eri kulmista, ja oikein hankalistakin suunnista. Kontaktitkin sujuivat hienosti, vaikkakin osin samanlaisilla törttöilyillä kuin aikaisemmin. Mutta se on asian ydin, että kun tarkkailin Seitaa harjoitusten aikana, niin ilokseni huomasin, että kyllä se häntä heilui, ei siis huolta siitä, että treenaaminen olisi ihan tyhmää. Naksuttelua ei olla taidettu jatkaa ollenkaan? Niinpä oikeastaan oli ihan hyvä, että suunnittelin koko elokuulle pelkät naksuttimenopettelut, sillä me ei näköjään saada mitään aikaiseksi, en osaa ottaa itseäni niskasta kiinni.

Viikonloppuna ei kyllä häntä enää heilunut, olimme reissussa, ja arvatkaapas säikähdinkö, kun kaveri soitti, ettei ollut päässyt pitkällekkään lenkillä, kun Seita oli alkanut hysteerisesti uikuttaa (kuulin sen puhelimeen). Mietittiin sitten että mitä tässä tekisi, ja olin ihan hädissää, Veera tarkensi että häntää se aristeli. Niinpä kun sitten lähempää katsottiin, niin karvojen seasta löytyi ampiainen. Oli tainnut Puppe laittaa vähän väärään kohtaan tassunsa, jos maa-ampiaispesää oli jalkansa pistänyt. Ampparin tappo, ja viileä vesi auttoivat, kun sunnuntaina tulin kotiin, niin eihän ollut enää tietojakaan eilisestä kivusta.

Flunssaisena lähdin sitten agitreeneihin viimeviikolla. Treeneissä taisi olla yksittäisenä esteenä keinu, jossa jostain syystä oli tullut takapakkia, avustajan kanssa kuitenkin onnistui, mutta eipä tuo yhtä sutjakkaasti itse uskaltanut keinua laskea kuin edellisellä treenikerralla. Kepitkin taisi olla esteenä, en muista tehtiinkö. Tässä rata: (en muista oliko noin, mutta jotakuinkin)

Seita oli jälleenkerran viimeisenä vuorossa, joten oli jo vähän väsähtänyt. Tällä kertaa putkista ilmentyi jotenkin mahdottoman epämiellyttävät, ja A vain veti. Oli kyllä kerrassaan työtä ja tuskaa saada tuo menemään A:n alla olevaan putkeen. En tiedä oliko minun asentoni jotenkin vääränlainen, niin että osoitin A:lle, vaikka tuo on kyllä aika epätodennäköistä, kun seisoin suunnilleen A:n edessä, niin että Seitalla oli vain mahdollisuus mennä putkeen tai muualle, mutta silti se keplotteli itsensä A:lle, taitaapi siis olla aika mieluisa este hurtalle. Muu rata jäi vähän sivusuun, kun yritettiin keskittyä vain niihin putkiin, muuta en taidakaan muistaa. Seita on muuten aika ovela kettu, jos vain heitin loppupalkan (sain tämän vihdoinkin käyttöön, niin että saa heti radasta) hetkeäkin liian aikaisin, niin Hepsu pysäytti vauhdin, käänsi suunnan, ja ohittaen hypyn juoksi loppupalkalle, onneksi sain juuri ja juuri estettyä ryöstön.

Treeneissä oli tullut rehkittyä sen verran, että kaksi päivää piti sitten viettää kotopihassa, sisällä, nimittäin kuume iski. Ajattelin, että onpa tympeää, kun ei voi tehdä mitään koiran kanssa, mutta sitten älysin että voihan sitä naksutella, taitaapi olla käynyt vähän huonosti tälle meidän naksutuskoululle, kun viikon välein vaan naksutellaan. Viikonloppu meni kavereiden kanssa, ja siinähän se viikko oli taas vierähtänyt. Eilisien treenien rata on tämän näköinen:

Tällä kertaa saatiin aloittaa rata ihan ensimmäisenä, lämmittelyt oli tehty, ja leikitty, niin ei kun radalle. Jo kakkosesteellä ilmeni ongelmia. Rengas oli maksikorkeudessa (ei olla tehty kovin paljon) ja jotenkin se oli ehkä huonossa linjassa, kun meinasi Seita sujahdella väärästä aukosta. Tämä saatiin kuitenkin onnistumaan silleen, että kutsuin renkaan takaa, mutta siltikään rata ei ollut kovin yhtenäinen, kun palkkasin rankaalta, no väliäkös sillä. A:lle riennettiin oikein mallikkaasti, ja kontaktitkin sujuivat ihan hyvin, välillä meinasivat jalat tipahdella maahan. 4-7 esteiden suora oli oikein vaudikas, mutta jotenkin 8 putkelle vienti ei oikein onnistunut. Tai siis kun rataantutustumisessa ajateltiin, että koira vain lähetetään putkeen, ja vedetään oikealla kädellä 9 hypyn takaa, mutta tulipa siinä vähän kiire, kun piti ihan suulle asti viedä. Ajattelin, että tehtäisiin putkelle irtoamista vielä lopussa, mutta eipäs ehdittykään. 10 esteelle pysäytin, ja sitten loppusuora erikseen. Oli kyllä mukava, kun vauhtiakin irtosi, harmi vain kun Seita koko ajan varmistaa, ja on ihan kädessä, pitäisi opettaa sille tuota irtoamista (ja rengasta). Kontaktejakin pitäisi harjoitella kotona. Yksittäisenä tehtiinkin sitten keinua. Niin... keinua. Olen aika pöllö, meinasin hienosti tehdä Seitalle keinukammon, tai sellainen siitä vähäksi aikaa tulikin, kun toistin ja toistin vaan keinua, vaikka se pääsi rämähtämään, ja Seita hyppäsi keinulta pois. Yksi kurssilaisista tuli kuitenkin avuksi, ja pitkän pitkän kannustamisen jälkeen vieraan herkut voittivat, ja saatiin kaksi (lähes) pelotonta keinua, avustaja oli tietenkin mukana. Tätä jatketaan ensikerralla oikein varovasti, AVUSTAJAN KANSSA!

Vieläkö oli muuta, kamera on nyt täällä käymässä, mutta koira on mökillä joten kuvaukset jää, tai ehkä ei. Juoksemassa olen käynyt yhden ainokaisen kerran, tai no niin jos sitä voi omaksi lenkiksi nimittää, mutta koulussa juostiin huimat 2km, ja loppukirin jälkeen olin ihan puhki (voi johtua flunssasta) ajasta ei sitten ole puhumista, mutta lähden nyt kaverin kanssa uudestaan, jospa sitä saataisiin taas kunto takaisin flunssan jäliltä.

Naksuttelua ollaan jatkettu lähes suunnitelman mukaisesti. Viimeviikon keskiviikkona kahdet tuokiot, torstai-iltana, ja perjantai aamuna yhdet, lauantaina kahdet. Sunnuntain tuokiot jäivät välistä, mutta maanantaina naksuttelin kahdesti. Eilen oli tarkoitus, mutta rupesin niin myöhään kirjoittamaan tätä tekstiä, ja sitten se poistui, niin en jaksanut enää naksutella. Mietin vaan, että kun olen suunnitellut tavalliset naksuttelu tuokiot koko tälle elokuulle, niin että onkohan siinä jo vähän liikaakin harjoituksia, että pitäisiköhän naksuttimen käyttö aloittaa jo aikaisemmin. Toivotaan ettei se kovin vaarallista olla jos vaan naksutellaan tavallisesti tuokio tuokion perään.

Kontakti- ja keppiharjoituksia ollaan myös jatkettu ahkerasti. Keskiviikkona pidettiin lepoa, mutta torstaina harjoiteltiin keppejä ja kontakteja aamulla, sekä keppejä illalla, hyvin kai treenit menivät. Perjantaina tuli taas lepoa, mutta lauantaina harpattiin iso askel eteen päin, todellakin liian iso askel. Olin hyvin kärsimätön, ja treenailukin tuntui vähän pakotukselta. Tehtiin ensin kai helpommin, mutta sitten muutinkin suunnitelmia. Jätin Seitan istumaan portaalle, ja sitten juoksin sen takaa, sanoen samalla "alas". Seitakos tätä ihmetteli. Ensin se vain seisoi portaan reunalla, ja mietti. Sitten se tarjosi istumista, ja meni lopulta makaamaan, tässä vaiheessa avitin sitä menemällä kyykkyyn, ja Seita laski etutassu maahan, istuen samalla kyyryssä portaalla, hupsu vauva. Tässä vaiheessa kai vielä kipitin eteenpäin kyysyssä, ja myös toistin käskyn, niinpä sain lopulta Seitan  oikeaan asentoon; etujalat maahan, ja takajalat portaalle. Harjoitus meni siis todenteolla monkään, toistin käskyä, ja helpotin, mutta kyllä taisi Hepsulla olla silti pohtimista. Tällä tavalla tyhmästi tehtiin varmaan paritkin kerrat, kunnes vaihdoin helpompaan, ja kohtuullisen hyvään lopetettiin. Sunnuntaina jatkettiin jo paljon paremmilla mielillä. Tehtiin tuota hankalempaa harjoitusta helpompien lisäksi, ja nyt se jopa osittain onnistuikin. Harmi vaan, että mulla ei oo ajoitukset ihan kohdillaan, saatan sanoa vapautuskäskyn vasta silloin, kun Seita on jo lähtenyt tulemaan pois portaalta, tähän kuitenkin yritetään keskittyä, ja myös siihen että annan Seitan itse selvittää tehtävät.

Juoksemassa olen käynyt yhden ainokaisen kerran. Yritin tehdä lenkistä kuupperikarjoituksen, mutta ihan tuohon ei yletetty. Lähdin matkaan liian nopeaa, ja kurkkuakin kuivasi, joten päätin vain oikaista hieman päämäärään. Kilometrejä kertyi n. 1,5 kahdeksaan minuuttiin. Olin käynyt ennen lenkkiä uimassa lähellä olevassamme lammessa, jossa laiturin päässä vesi oli aikas jäätävää. Tämän jälkeen en sitten ole juossut hieman tavallista pahemman tukkoisuuden takia.

Torstaina pakattiin tavarat, ja lähdettiin Oulunjärvenrannalle yötä. Iltasella tehtiin tuolla nuita samaisia harjoituksia, ja myös hauskuteltiin pienoisen radan merkeissä, Seita muuten hyppäsi ihan tuota korkeintakin rimaa, olin onnessani. Illalla sitten pulahdettiin uimaan. Perjantaina ei oikein tehty muuta kuin uitu, ja lähdettiin jo iltapäivällä kotia kohti. Tältä reissulta saattaa ilmestyä kuvia myöhemmin. Seita nukkui koko loppupäivän sisällä, eikä sitten kertakaikkiaan jaksanut tehdä mitään. Kun yritin käskeä sitä istumaan, vaivalloisen seisomaan saamisen jälkeen, se vain lösähti makaamaan, ei ollut tainnut uni tulla silmään vieraassa paikassa. Lauantain keppi- ja kontaktiharjoitustenkin huonotuulisuus saattoi johtua tästä reissusta.

Tässä on muuten viimeviikon agilitykurssin rata, jos ketää kiinnostaa:

Vihdoin päästään siihen tärkeimpään. Nopeasti kului viikko, kun takana on jälleen yhdet mukavat treenit kurssilla. Rata oli jotakuinkin tuon alla olevan kuvan näköinen. Oltiin viimeisinä vuorossa, joten saatiin odotella aika kauan. Tehtiin ennen rataa yksittäis treeninä ensin pussia. Ensimmäisellä yrittämällä Seita ei uskaltanutkaan mennä pussiin, ei näköjään ollut ihan muistissa. Jätin sen sitten pussin suulle odottamaan, ja nostin pussia aika korkealle, ja kutsuin Seitaa. Uskalsihan tuo tuolta mennä. Tein vielä toisen toistona, jossa nostin vain hieman pussia, sittenhän tuo jo sujahteli oikein mallikelpoisesti pussista läpi. Toisena esteenä tehtiin keinua, jossa toinen kouluttajista oli ensin avustajana. Avustajaa ei kuitenkaan tarvittua kauaa, kun jo kokeiltiin, niin että Seita itse laskee keinun. Tällöin unohdin pariin kertaan pysäyttää Seitan kontaktille, mutta lopulta muistin tuonkin, ja Seita selvisi tästäkin esteestä oikein hienosti. Keppejä tehtiin myös aivan pikkuisen, ja hienostihan tuokin meni, pari epäonnistumista kuitenkin tuli. Mietityttää vain, että oppiikohan Hepsu tuossa tilanteessa, että se aloittaa ja lopettaa kepit saman tien, kun kokonaiset kepit oli kuitenkin nokan edessä, toivotaan että ei , sinäänsä aika epätodennäköistä.

Kokeiltiin ennen rataa puomia, ja hyvinhän tuo meni, ylösmenossa vain taisi luulla estettä keinuksi, mutta sitten varmistelut unohtuivat. Alku rata sujui hienosti neloselle asti, jossa Seitalla oli hankaluuksi irrota minusta pois päin. Tämä tuli ainakin esiin toisella yrittämällä, en näes muista menikö ensimmäinen yritys suoraan ongelmitta läpi, jos ei pientä tönkköilyä lueta mukaan. Toisella yrittämällä tuo nelonen oli kyllä kerrassaan ongelma, oman liikkeen pysähdyttyä hetkeksi käännöksessä Seitakin pysähtyi. Esteet olivat nyt 50 cm. Voi olla, että tuo rimojen nosto vaikutti, ja Seita alkoi epäröimään, tämä kyllä onnistui, kun juoksin Seitan oikealta puolelta, niin että keskityttiin vain hyppäämään, mutta sitten kun yritettiin lisätä mukaan irtoaminen, ja kääntyminen niin ei onnistunut. Viime kerralla välistä veto kyllä onnistui, mutta silloin rimatkin olivat alempana, luulenpa, että Seita ei vain luota itseensä. Lisäksi radalla ilmeni myös pulmia minulla. Kuutosen ja seiskan väliin piti tehdä persjättö, mutta tämä ei kerrassaa onnistunut, väänsin siihen valssia, ja kerran pysähdyin kokonaan, kun ei vain onnistunut. Ei sitten viititty jäädä tuota hinkkaamaan, kun Seita oli selvästä väsyksissä hyppelystä, niinpä lopetettiintekeminen kahden putken oikein iloiseen suoritukseen. Tässäkin vaiheessa ehkä minä olin iloisempi kuin koira huusin, kiljuin, ja kehuin, mutta koira pysyi samanlaisena - puoli-innokkaana. Tämä voi kyllä itsestä näyttää tuolta, mutta oon jo miettiny, että tykkääköhän Seita agilitystä (tätä kylläkin mietin lauantain kontaktiharjoituksissa) ollenkaan, haluisin jonkun sanovan suoraan, mutta minä ainakin tykkään. Lisäksi se, että älyääköhän Seita sen, että se saa saman verran palkkiota, siitä että sillä on suloinen ilme, kuin siitä, että se harjoittelee keppejä, tai jopa rataa. En vain osaa palkita sitä oikein, huusin harjoituksissa hyvä, kun oletin Seitan olevan hyppäämässä, mutta se vain pysähtyi hypyn eteen, aika pöhköä. Silti mulla (jos ei koiralla) oli kamalan hauskaa, me opitaan varmasti tältä kurssilta hurjasti, jos vain saisin Seitaa motivoitua tarpeeksi, possunherkut pitkäisi saada heti radasta, miksi en viiti.

Olikohan tässä vielä muuta, viimeistä lomapäivää vietellään, nyt mennään treenimään kontakteja ja keppejä oikein iloisesti.

 Heinäkuu karkasi vallan käsistä. Minulla oli heti edellisen tekstin jälkeen tarkoitusta kirjoittaa heinäkuun suunnitelmista ja projekteista, mutta tämä kuitenkin jäi. Eiköhän se ole sama kirjoittaa suunnitelmista näin jälkeenpäinkin.

Toisena heinäkuunviikonloppuna suunnattiin autonnokka kohti Sotkamoa. Veeran mökille saareen kipaistiin. Eipä tuo ollut moksiskaan kun käskin moottoriveneeseen, matkallakin oli riekkumatta, mutta näkihän tuosta että jännitti. Saaressa sitten juoksenneltiin, ja uiskenneltiin pitkä ja lämmin päivä, kunnes illalla oli aika palata kaupunkiin.

Naksuttelua harrastettiin yhtenä viikkona enemmän ja toisena vähemmän. Tätä jatketaan (hienon) suunnitelman mukaisesti ainakin tämä elokuu, ja katsotaan sitten josko jo ymmärtäisi asian.

Olen myös juoksennellut jonkun verran. Merkitsemättömänä päivänä noin 2 ½ km lenkin. 17.7 3 ½ km lenkin vajaalla puolentunnin ajalla, 25.7 2 ½km lenkin alle kahteenkymmeneen minuuttiin, sekä viime sunnuntai-iltana 5 km noin 40 minuutin ajalla! Tuo viimeisin juoksulenkki oli jo mitä mainioin saavutus (10 km lähestytään)

Puolessa välissä heinäkuuta lähetettiin ilmottautumiset seuraavalle agilitykurssille, ja sitten jännitettiin. Kun vastaukset viikonloppuna tulivat, niin sitten vasta jännitettiinkin. Sunnuntaina ja maanantaina pistettiin vihdoinkin kontakti ja keppiharjoittelut virallisesti käyntiin, harjoituksia jatketaan... varmasti! Tänään pakattiin pitkästä aikaa treenireppu, ja lähdettiin kentälle. Oli kyllä kerrassaan mukava olla kunnolla ajoissa, ehdin lämmitellä Seitan ja seisoskellakin, näin tehdään jatkossakin. Rata valmistui, ja mukaan ilmestyi kuin ilmestyikin kepit sekä puomi. Harjoittelin radan hieman "väärin" (luvallisesti) ja sitten odoteltiin omaa vuoroa. Olin kyllä aika paineessa, kun kaikkien ryhmäläisten keskellä yritin jotain väkertää, hypyt olivat medirimoilla, joten näissä ei tietenkään ollut mitään ongelmaa. Mutta arvatkaas mikä oli tämän päivän ongelma? Tai eihän tuo Seitasta mikään ongelma ollut, näinhän se tehdään, eikö niin? Putki! Alussa Seitalla oli ongelmia mennä puomin alla olevaan mutkaputkeen, Seita vain haisteli, ja tönkköili, ja minä olin paineessa. Sainhan minä sen lopulta sinne sujahtamaan, ja sitten jatkettiin piitkälle suoralle putkelle. Voitteko uskoakaan, Seita loikkasi putken päälle, ja keplotteli itsensä sen päällä toisesta päästä toiseen päähän, tähän taisi kaikki jännitykseni purkautua, Seita on kyllä oikea showtyttö, vieläkin naurattaa. Onkohan moista ennen nähty, tämän kun olisi saanut ikuistettua, tämä on sitä meidän tulevaa agilityuraa.  Loppuradassa oli kinkkinen valssauskohta ja välistävetoa, sekä vielä loppuun hieman sujumaton mutkaputki. Välistävedot onnistuivat tällä koiralla aivan superisti, mutta valssaukset eivät niinkään hyvin, kun Seitan sai sujahtamaan putkesta, pommitti se hurjaa vauhtia hypyt, niin että oli vähän kiirus. Uusintakierroksella ei enää niinkään sooloiltu pitkällä putkella, mutta u-putki oli edelleen vähän ongelmallinen, kun tämä onnistui sai Seita suuret kehut (minulta siis). Valssauksia hiottiin edelleen, mutta kun on liian nopea koira. Ei vaan oikeasti Seitalla oli ihanasti vauhtia, niissä kohdissa missä rata sujui. Keppejä muuten tehtiin niin, että sujahdettiin kahden kepin välistä, mutta puomin kontaktin yksittäistreenaus unohtui kokonaan. Loppujen lopuksi oli aivan mahtavaa! Tämän päiväiset treenit olivat oikeastaan sellaiset, että katsotaan missä mennään (putken päällä) ja ensikerralla sitten perehdytään enemmän ohjaukseen yms. katsotaan mitä villakoiraihmiset keksivät.

Olikohan tässä nyt kaikki tärkeimmät heinäkuulta, vastedes kirjoitellaan aktiivisemmin, ja koetetaan saada kuvia tekstejä värittämään (yritän anastaa järkkärimme Joensuun reissulla.)

Nyt on reissustakin kotiuduttu, niin on aikaa vähän kerrata mitä ollaan tehty.

Juhannusaattona sain äkkinopean ilmoituksen, että olisi kyyti Haapavedelle. Ihmettelin siinä sitten vähän aikaa, että oliko tuo totta, mutta kun isoveli alkoi hoputtaa, niin tuli vähän kiire pakkaamaan. Seita ja tavarat heitettiin autoon, ja lähdettiin matkaan. Pian sitä oltiinkin perillä, mutta oikein hyvin kaikki ei alkanut. Mun piti soittaa autosta Julialle, että ottaisi Millan kiinni, ja isovelikin aukaisi oven, niin että Milla kurkisti sisään, ja Seita pääsi murisemaan. Kun tultiin autosta ulos Seita murisi, vaikka ympärillä ei näkynyt ketään... aika tyhmää. Koirat joutuivat seisoskelemaan naruissa kokon katselun ja juoksulenkin ajan. Lenkki oli jotain 3-4 km pitkä, mä en kuitenkaan juossut ihan koko matkaa, kun kunto oli Juliaa huonompi. Tehtiin myös lenkin aikana kaikkea hauskaa, mikä auttaa agilityssä, mm. pikajuoksua ja valsseja. Loppuun kun Julia teki spurtin, minun tahtini vain hidastui, ja hölkyttelin rauhallisesti päämäärään. Juostiin lenkillä paljon nopeampaa, kuin mihin olen tottunut, mutta tästä kaikki kuitenkin alkoi... kerron lisää. Myöhemmin illalla päätettiin totuttaa Seitaa ja Noomia. Tämä ei kyllä sitten onnistunut mitenkään. Kun Noomi alkoi haukkua, Seita suuttui siitä jne. Eiväthän nuo edes päässeet nuuskimaan kun rähinä jo alkoi, voi Noomi raukkaa, Seita jätti sen mieleen todella huonoja muistoja.

Lauantaihin herättiin minun osilta sillä innolla, että halusin vielä yrittää Seitan ja Noomin totutusta, kaikki jatkui samalla tavalla. Yritettiin myös ohitella, ja lähestyä jotekin sivusta namin avulla, mutta eipä tuokaan auttanut. Seitalla ja Noomilla tulisi varmasti hurjaa leikkiä, jos tuota kähnää ei olisi. Toisaalta, Seitakin on tottunut naapurin Ronjaan ja Roosaan vain sillä tavalla, että niiden on ollut pakko sietää toisiaan lenkeillä. Ehkä näin käy joskus myös Seitan ja Noomin kanssa? Toivoa saa. Reenattiin lauantaina myös hiukkasen "agilityä". Puunkierrot eivät meinanneet meillä oikein onnistaa, ja Seitakin oli kovin vaisuna. En vain osaa tarpeeksi innostaa sitä, ja puidenkiertoja täytyy harjoitella! Olisi tehnyt mieli harjoitella vielä uudestaankin, kun jäi aika huonot muistot, mutta sekin jäi. Eipä me koirien kanssa paljon lauantainakaan puuhailtu, näin se menee: jos suunnitelee niin se ei toteudu, ja jos tulee nopea ilmoitus, jolloin mitään ei ole suunniteltu, ei myöskään tehdä mitään. Noomin kanssa kuitenkin saatiin tehtyä jotain järkevääkin. Tehtiin myös kuntoharkkoina kaikkea nopeatempoista ja semmoista mikä todennäköisesti myös auttaa agilityssä.

Päivä kääntyi sunnuntaiksi, jolloin oli aika lähteä. Ennen kotiin menoa, ehdittiin kyllä vielä tekemään jotain Noomin kanssa, ja ehtihän nuo ystävyksetkin räyhäämään. Silittelin puun alla Seitaa, kun Ronja sitten lähestyi Seitaa oikein ystävällisellä ilmeellä, kenties minulta silitysten kaipuussa. Seita ei jostain syystä tuosta tykännyt ja syksyi Ronjaa kohti. Koirat nuuhkaisivat toisiaan, ja alkoivat sitten tapella. Mä olin ihan paniikissa, että lopettaakohan ne nyt, mutta Julia pelasti tilanteen hienosti. ;) Ronjahan tuossa vähän aikaa piteli tassuaan, ja Seitalla oli poskessa verta, mutta kummempaa tuskin sattui, kummatkin voittivat omasta mielestään, ehkä ne nyt ovat taas vähän aikaa kavereita. Tappelumielin lähdettiin kotiin, ja toivottiin, että jospa nuo joskus leppyisivät.

Illalla kotona juoksukärpäsen piston vaikuttaessa nappasin lenkkarit jalkaan, ja lähdin liikkeelle. Juoksin, siis oikeasti juoksin reipasta tahtia, erittäin lyhyen lenkin, mutta jaloissahan tuo silti tuntui. Juokseminen oli ihanaa, vaikkakin aika raskasta. Näillä mielin maanantaina olisi tehnyt mieli juoksemaan, mutta se jäi, sillä kiellettiin juoksemasta kun jalat olivat kipeinä.

Tiistaina suunnattiin Veeran mummon mökille Oulunjärven rannalle, ja vietettiin ihana päivä uiden ja agiliitäen, oltiin vieläpä aamulla käyty aikas pitkällä lenkillä metsässä. Seitahan uiskenteli oikein mielellään, tai ainakin aluksi. Rantaan kun oli ruopattu veneväylä, ja Seita vain hyppeli luottavaisin mielin kepin perässä kunnes molskahti uimaan. Kyllähän tuo parit kerrat kepin syvästä kohdasta hakikin, mutta sitten meni luottamus. Agilityä tehtiin sen verran kuin kolmella hypyllä, putkella ja kepeillä pystyy. Kepit sujuivat ihan hyvin, kuitenkin aika pienellä innolla. Hyppyjä tehtiin enimmäkseen medirimoilla, mutta kun sitten maksia koetin, niin hyppäsihän tuo ehkä kerran tai pari, mutta sitten iski välinpitämättömyys, yhdesti sain ehkä vielä hyppäämään, mutta sitten laskin rima, ja pidettiin vain hauskaa. Illalla lähdettiin vielä juoksulenkin siasta pyörälenkille. Mukavat 18 km tuli pyöräiltyä, tuon kun vielä joskus juoksisi, niin olisi kyllä saavutus!

Keskiviikkona suunnattiin omalle mökille uimaan, seuranamme Veera ja Ronja. Tällä mökkireissulla emme oikein tehneet muuta kuin uineet, ja paistaneet vohveleita, mutta hauskaa kuitenkin oli, ja Seitakin uiskenteli ilman keppiä, huisaa! ♥ Tuo on niin ihanaa, vielä kun siitä tulisi vähän rohkeampi.

Torstaina lähdettiin reissuun ja maanantaina palattiin kotiin. Edelleen juoksemisesta innostuneena lähdin lenkille, kaulahuivi vain piti kietaista päähän, ettei flunssa ihan huonoa tykkäisi. Seita hölkytteli vierellä, ja ihmetteli kuinka sitä mentiin noin hitaata. Ajattelin jo lenkin aikana, että seuraavalla lenkillä joko juoksen nopeampaa, tai sitten lenkistä tulee reilusti pidempi. Kylläpä minä taisin loppua kohden vähän nopeuttaa tahtia, ja ihan loppuun tein vielä spurtin, niin että juoksin jo nopeaa tahtia, tämä siksi, että saisi paikkoja vähän kipeimmiksi, lenkki kun ei oikein tuntunut missään. Lenkki oli jotain vajaat 3 ½ km, ja noin puoli tuntia kului matkaan, elikkäs aika hitaasti juoksin.

Eilen lähdettiin taas mökille. Kun sauna oli laitettu lämpiämään oli aika lähteä juoksemaan. Isosiskolla kavereineen oli vähän nopempi tahti lenkille, ja tuohan sopi. Lenkki jopa henkästytti, muttei kuitenkaan ihan mahdottomasti. Käännyin sitten vähän aikaisemmin mökkiä kohden, kun ajattelin etten välttämättä jaksaisi, loppujen lopuksi olisin saattanut jaksaakin, paitsi että palatessa mulla oli varmasti hitaampi tahti kuin muilla. Tästä lenkistä tuli ehkä noin 2 ½ km. Seitasta sen verran, että tuntuu kuin se vihdoinkin alkaisi oppimaan ei -sanaa. Juoksulenkilläkin se oli irti koko ajan ja uskoi kyllä kun sanoin "ei"! Edistystä... ?

Viime viikolla ostettiin uusi naksutin, kun vanha ei näyttäytynyt millään. Vain yhden kerran ollaan naksuteltu, joten ehkäpä olisi aika jatkaa? Nyt naksuttelemaan!

Ps. Onpa muuten mukava napsauttaa taas kategoriaksi kuntoilu. :P

 Meillä oli agilitytreeneissä hurjan mukavaa! Saatin Seitan kanssa ihan yksityistreenit, ja vieläpä kahden kouluttajan opettamina. Aloitettiin harkat keinulla. Pidin Seitaa narussa, sillä yritin sen avulla pysäyttää Seitan kontaktille. Kuitenkin jalat meinasivat tipahdella ennenaikojaan kontaktilta, ja alastulo-käsky tuppasi myöhästymään. Kaikeksi onneksi Seita ei kuitenkaan pelännyt keinua tai sen paukahtelua, vaikka viimekerralla kun tehtiin Hepsu pääsi vähän säikähtämään sitä. Saatuamme keinun onnistumaan, aloitettiin rata:

Lähdettiin radalle yhtäaikaa, sillä ajattelin että Seita saattaisi kiertää muurin, kun ei oltu sitä menty. Seita liiteli hienosti hyppyjen, muurin ja pituuden yli, vaikka pituus onkin aina mietityttänyt, että miten nuo "pienemmät maksit" jaksaa itsensä siihen venyttää. Radalla olin aina myöhässä 2. sekä 4. hypyn jälkeisessä valssissa. Ihan ekoilla kerroilla Seitan ohjaamisen seuraus oli jotenkin vaisua, ja palkan (lelun) heittokin lopussa oli hidasta, kun piti tiukasta taskusta aina vängätä lelua, enkä osannut tehdä sitä liikkeen aikana. (Treeniliivi ja/tai makupalapussukka olisivat ihan käteviä, kun tulee aina ennen reenejä kamala housukriisi, kun kaikissa housuissa ei ole kunnon taskuja.) Niinpä päätettiin kokeilla ohjaamista lelu kädessä, ja tämähän sujui! Seita oli kiinnostunut lelusta, mutta suoritti kuitenkin esteet maltillisesti. Loppujenlopuksi päätettiin myös jättää Seita odottamaan muurin taakse, että saisin helpommin käännyttyä valssiin, kun tarvitsi vain odottaa muuri hyppääminen ja käskyttää seuraavalle hypylle. Saatiinhan me jopa aivan mallikkaita suorituksia, vaikka välillä kävikin vähän hassusti; Seita ohittelikin hyppyjä (väsymystä toistojen takia?), yksi rima tippui, kun asetuin ehkä Seitan eteen hypyllä, ja yhdesti törmäsin hyppyyn, mutta Seita kuitenkin hyppäsi sen yli, ja niin jatkettiin matkaa. Tänään agility tuntui oikeasti agilityltä, kun saatiin jo niin paljon vauhtiakin matkaan, että ihan hengästytti. (Voi myös johtua huonosta kunnosta, jota kyllä pitäisi yrittää kohentaa, mutta kun tälläkin hetkellä yritän parantaa itseäni pienoisesta flunssasta.) Oli kyllä ihan paras alkeisjatkokurssi, hurjalla innolla odotetaan jatkokurssin ilmottautumisia! Tänään mua ei reeneissä edes jännittänyt, vaikka joku vieras parsoni seisoi kentän reunalla, ja toisen ryhmän ryhmäläiset kantoivat esteitä toiselle puolelle kenttää. Uskalsin jopa heitellä Seitalle lelua (jonkun mielestä varmaan aika hölmö saavutus) ja leikkiä sen kanssa muutenkin vapaasti (<-tätä ollaan odoteltu!)

Keppejä tehtiin tänään kuudella kepillä, etuperin ja takaperin ohjattuna, muutosta ei nyt kovinkaan näkynyt, mutta kepithän vaativatkin niin paljon toistoja. Kouluttajakin mietti että miksköhän meillä ei ole ohjureita, kun ne olis niin kätevät, mun puolesta hankkikaa vaan!! ♥

Tehtiin vielä loppuun keinua. Tällä kertaa Seita oli irti, mutta pitihän sillä vielä aika paljon apuja olla. Pysäytin sen namilla kontaktille, ja kouluttajakin hidasti keinun laskeutumista. Tai oikeastaan ei, namit oli kyllä apuna pysäyttämässä, mutta ruvettiin opettamaan Seitalle sitä, että sen pitää itse laskea keinu. Olihan tuo vähän hankalaa kun jalat eivät meinanneet pysyä kontaktilla, kun keinukin vielä samaan aikaan pomppi ylös ja alas, mutta ei Seita kyllä jännittänyt, vaikka monet kerrat pääsi keinu oikein kovasti rämähtämään. Mutta eikö se ole niin että nämä kontaktit (varsinkin keinu) ja kepit on ne ainainen ongelma, olis kyllä huippua jos sais omaan pihaan kepit ja kontaktinpätkät, ellei koko keinua, ja ehkä pari hyppyä hyppäämistä edistämään...

Unohdin eilen mainita että ollaan harjoiteltu hauskaa "purkki"-temppua. Lauantaina Seita oli aivan innoissaan kun tehtiin sitä, mutta sunnuntaina se oli jotenkin väsynyt. Seita on vielä niin nuori, eikä kestä paljoakaan toistoja (agireeneissäkin tästä jotain mainittiin.) Muutenkin pyykkikori on vähän hankala kun se on suorakulmainen, niin siihen pitää mennä jommasta kummasta lyhyestä sivusta, että Seita edes mahtuu siihen, ja muutenkin reunat ovat aika korkeat. Löysin kyllä tänään varastosta toisen laatikon, mutta sekin oli kai suorakulmainen. :/ Pitääpä yrittää kaikesta huolimatta saada tätä temppua vähän edistettyä ja itsenäisemmäksi, eikö tuo ole ihan hyödyllinen ja tasapainoa kehittävä temppu?

Tehtiin vielä illalla kotona putkella valsseja, takaaleikkauksia, ja umpikulmia (?) nämä sujui hyvin. Yritettiin myös tehdä persjättöä mutta se oli vähän kurjanlainen, Seita kun oli kovin innostunut kepistä joka oli palkkana.

Jotain saattoi jäädä puuttumaan sillä teksti poistui kolme kertaa (kun olin kirjoittanut treeneistä noin puolet) ja meinasi mennä hermot koko kirjoittamiseen, väillä kävin muutenkin poissa, joten silloin saatoin unohtaa, aloitin kirjoittamisen heti treenien jälkeen. ;)

Huomenna muuten lähdetään mökille juhannusta viettämään, ja sunnuntaina ehkä piipahdetaan Haapavedellä, vaikka toivoisinkin että oltais lauantai-illasta sunnuntaihin.

Viimeviikon maanantaina podin mahakipua, mutta kaikesta huolimatta oltiin koko päivä ulkona istuttamassa kukkia, ja hoitamassa muutenkin kukkapenkkiä. Seita oli mielellään apuna, se "kantoi multasäkkejä roskikseen", ja toi tarvittavia esineitä esim. kukkalapio, mutta enimmäkseen se kyllä hyppeli linttaamassa multaa kasaan (joka ei ollut tarpeellista) ja vinkui heittämään keppiä.

Agilitykurssilla viimeviikolla: Sää oli oikeasti mitä mainioin, aurinko paistoi, muttei ollut kuitenkaan liian kuuma. Näihin treeneihin tultiin kyllä kerrankin ajoissa, kun joku yksityinen kentällä treenannut lähti pois, eikä ketään näkynyt, ajattelin että onkohan meillä tänään edes treenejä kun on vkl nuo SM:kin. Hetken päästä kouluttaja kuitenkin tuli mutta muita ryhmäläisiä ei näkynyt. Esteitä ei tarvinnut kantaa joten kun kouluttaja oli miettinyt rataa niin aloitettiin. Mulla oli ihan rento olo kun ei ollut koiran koiraa kentällä niinpä oli ihana treenata kun ei tarvinnu yhtään jännittää. Rata oli tämän näköinen:

Ensimmäinen rata (numeroilla) tehtiin siis ilman minkään laista häiriötä vain kouluttajan katsoessa. Koira jätettiin ensimmäisen hypyn taakse vasemmalle erittäin viistosti. Seita hyppäsi ensimmäisillä kerroilla eritäin hienosti, takaaleikkaus kolmos hypylle oli tosi hankala, Seita aina pyörähti kerran ympäri, ja sitten vasta älysi ohjaavan käden, hassua, koska tehtiin tämä hyppy koko ajan samalla lailla eikä silti onnistunut sujuvasti, no kouluttaja sitten meni kutsumaan sinne suuntaan minne piti kääntyä, nyt sujui. Putkeen menot eivät ollee ollenkaan hankalia, niin no kun ohjasin Seitan ihan suulle. :P Takaakierron jälkeen puomille, josta näköjään ilmeni Seitan lempparieste. Oltiin ennen rataa tehty puomia pari kertaa, ja päätettiin sitten kokeilla ihan radallakin kerta sujui niin hyvin. Seita tuli vaan parit kerrat läpi, muulloin aina pysähtyi kontaktille! Ihanaa kun Seita ymmärsi tämän, ja kun se teki joka kerta oikein ja sai palkkaa niin esteestä tuli entistä hauskempi! Näin pitäisi olla useammillakin esteillä. Rataan, lopuksi monien toistojen jälkeen Seita alkoi taas kenkkuilla eikä viitsinyt hyppiä, vaan ohitteli (alituksista ollaan näköjään sitten päästy.) Niinpä tehtiin loppuun putki ja hyppy oikein innokkaasti että jäisi hyvä mieli, taisipa Seita vielä kerran karata puomille. ;) Ei tuo erityisemmin haittaa, olipahan Seitalla ainakin joittenkin esteiden suorittamisessa oikeaa intoa.

Toinen rata tehtiin pitkän ajan päästä kun omat ryhmäläiset oli jo tullu paikalle, ja toinenkin ryhmä kanteli esteitä kentälle. Radassa ei sinäänsä ollut mitään hankalaa, lopussa vain piti valssailla aika paljon peräkkäin. Mutta kyllä se Seita aina ohjausta kuunteli, ja hyppi kunhan vaan viitsi. Tämä vähän ärsyttää, mutta ehkä Seita on vielä pieni. Tiedä sitä, (tai) sitten se on päässyt liian helpolla reenaamisella ja on niin ollen kuriton. Seita kun ei näköjään kestä toistoja, voikohan sitä opettaa jotenkin esimerkiksi, että treenaa enemmän tokoa, ensin aloittaa parilla toistolla, ja lisää toistoja kerta kerralta, kasvattaisikohan Seita näin hermojaan? Kolmannen kerran mainittuna toivon Seitalle semmoista intoa niin kuin puomilla, sillä esteellä nimittäin toistotkaan eivät haitanneet. Ehkä en kaikesta huolimatta palkkaa Seitaa tarpeeksi hyppäämisestä, tai sitten Seita ei ymmärrä että se tekee oikein, kun olen iloinen, meidän pitää vielä opetella lukemaan toisiamme.

Yksittäisinä esteinä olisi ollut keinu, mutta toinen ryhmä varasti sen huomaamatta, koitan pyytää ensikerralla keinua. Keppejä siis tehtiin (taas kerran). Aluksi Seitalla oli jopa intoa, sillä heilui häntä! Mutta kun se teki niin hitaasti, ja virheitä, niin piti ottaa toistoja, ja tästä se väsyi. Huoh... Seita on liian pieni, pitää muistaa tehdä asiat sille helpoiksi, vaikka voisi se kyllä myös opetella ajattelemaan, mutta ehkä aivojen käyttämistä pitää opettaa ja sitä mä en osaa. Hankala tilanne kun ei tiedä onko vika koirassa vai ohjaajassa, tai sitten ei kummassakaan. Kouluttaja sanoi että ollaan edistytty huimasti, nii-in, laitetaan kaikki sen syyksi, että me ollaan kummatkin ihan aloittelijoita! No niin, ei tässä mitään, odotellessa huomisia (ja viimeisiä ) treenejä.

Ärh, inhottaa kun picasa on poistunu/poistettu, ja järkkäri on isosiskoolla niin pitää kuvata digikameralla.

 Kesälomaa on vietetty varsin mukavissa merkeissä, ja etenkin lämpö on antanut lomalle mahtavan alun. Palasin reissusta torstaina hyvissä ajoin ennen agilityä, mutta silti treeneihin tuli hieman kiire. No, tällä kertaa tuo ei niin haitannut kun päästiin autokyydillä, mutta kuumuus kyllä rasitti Seitaa tarpeeksi. Kaikesta huolimatta Seita oli oikein reipas.

Aloitettiin puomilla. Ensimmäisellä kerralla pidin Seitan kokonaan irti, joten pysähdys kontaktille ei oikein onnistunut. Pukkaamalla namialustaa hieman lähemmäs, ja laittamalla Seitan kiinni saimme kuitenkin sen onnistumaan. Minä hihkaisin "alas" -käskyn ja kouluttaja hidasti Seitaa hihnasta, näin se onnistui. Tällä tavoin sitä edistytään kun ei tehdä harjoitusta liian hankalaksi, kuten alussa ilman narua. Puomilla Seita kyllä osaa sen, että kontaktille pitää jäädä. Se osaa sen ehkä vähän liiankin hyvin, kun ei meinaa vapautus -käskystäkään lähteä liikkeelle. Tähän pitää keksiä joku keino, ehkä lelupalkka kauemmas, se saisi ainakin mielenkiinnon heräämään. Toisena yksittäisesteenä oli jälleen kerran kepit. Näitä tehtiin ihan ilman minkäänlaista opastusta. Seitalla kulki naru perässä, sillä olen tunnetusti hyvin varovainen (keppien vieressä oli toinen koira) mutta eipä tuo tainnut hankaloittaa. Ensikerralla sitten kokonaan irti, jos vain jos... Niin, ohjasin Seitaa kädellä, ja tavallaan myös hieman tyrkin jalalla. En siis koskenut Seitaan vaan yritin vaan koko vartalolla ohjata. Tämähän onnistui hienosti. Välillä Seita kiersi keppejä jo melkein omatoimisesti. Radasta minulla on kerrankin piirros (aika hieno sellainen :P) Tässä:

Muistuttelin aluksi Seitalle vähän tuota pöytää, (tuo neliön muotoinen esittää siis pöytää) ja kun se alkoi sujua niin aloitettiin rata. Esteet olivat 50 cm:llä, ja Seita hyppeli ensimmäisellä kerralla ne oikein hienosti. Ensimmäinen este oli viistossa, ja takaakiertoon oli hieman hankala mennä, mutta sujuihan ne. Toisen takaa kierron jälkeen minusta tuntui aina siltä että en ohjannut kunnolla, ja tulikohan se joskus myös putkesta ohi, en muista, saatan sekoittaa toiseen ryhmäläiseen. ;) Toisiksi viimeisestä hypystä Seita taisi tulla ohi, luultavasti johtuen siitä että ohjasin huonosti, tai sitten sillä oli jotenkin huono rytmitys tms. renkaastakin tuli ohi, kun se oli nyt säädetty maksikorkeudelle, niinpä meidän täytyy tästä lähtien harjoitella vain maksirengasta! Mutta arvatkaapas mistä olen ikionnellinen, oikeasti! Yhdellä kerralla Seita pysähtyi ensimmäisen takaakierron taakse, mutta kun kannustin sitä oikein kunnolla, niin se hyppäsi suoraan paikaltaan, aivan huippua hyvä Seita! No, tuostahan minä sitten sekosin, ja ohjaus unohtui, mutta kuitenkin, Seita hyppäsi. Näissä treeneissä ei tullut yhtään alitteluja (paitsi renkaalla) vain välillä ohitteluja. Kouluttajakin sanoi, että tuskin tuolla mitään on. Seita ei vaan oikein viitsisi, se kyseenalaistaa minua. No mutta tästä varmasti selvitään helpommalla, kuin jos ongelmana olisi ollut joku muu. Tosi hyvä mieli jäi kyllä treeneissä, vaikkakin säikähdin kun yksi ryhmän koirista syöksyi radalta, ja koirat rähisivät, mutta ei kummallekaan kyllä mitään jälkiä tullut, pitää vain pysytellä vähän kauempana vastedes. Tuokaan ei kyllä sinäänsä haitannut, sillä Seita ei ollut rähinän aloittaja. :D

Ollaan myös mökkeilty perjantai ja lauantai. Seita on ollut aivan intona vapaudesta, ja vielä kun naapurista löytyy mukava jämptinarttu. Noillahan tuli leikkiä kahteen otteeseen mökkireissun aikana, kun ensin Seita karkasi sinne, ja toisena päivänä pentu ilmestyi meidän tontille. Koirilla on kivat takaa-ajo leikit, pentu ajaa, ja Seita juoksee karkuun. Onnekseni Seita ei käyttänyt leikissä ääntä, sitä räksyttämistä ei kyllä kestäisi jämptinkään korvat. Lisäksi Seita ui, siis ihan oikeasti ui muutenkin kuin vain kepin perässä, se tuli meidän uimareissulla mukaan (kylläkin vain yhden kerran), tästä se lähtee, tuo oli muuten minun kesätavoite, ja luultavasti se nyt myös toteutuu!

Osa kuvista on todella vanhoja sillä niissä näkyy järvellä vielä jäätä, mutta uudemmat kuvat ovat toissapäivältä ja eiliseltä.

 Hainpa tuossa äskettäin todistuksen koulusta, ja nyt sitten lomailen kaksi ja puoli kuukautta oikein kunnolla. Viimeisimmät agilityt on jäänyt kirjaamatta pienoisten kiireiden tai muiden syiden takia, mutta koetanpas nyt muistella jotain treeneistä:

26.5. Seitalla taisi tulla tuona torstaina pisin agilitypäivä koko elämässään. Mentiin harkkoihin jo ennen puolta kuutta, ja oltiin kentällä muistaakseni noin kahdeksaan. (Odottelin kyytiä, ja katselin seuraavan ryhmän treenejä.) Seitalla oli intoa viileän päivän takia. Tällä kertaa teimme kahta rataa, jotka olivat melkeinpä peilikuvalliset. En muista kumpaa tehtiin ensin, mutta toinen radanpätkä meni näin: oikealla kädellä ohjaten hyppy, hyppy (suorassa linjassa), mutkaputki, persjättö tai valssi, ja takaakierto hyppy, ja hyppy vasemmalla kädellä ohjaten. Innostin Seitaa oikein kunnolla, ja sehän näkyi. Rimat olivat jopa 55 cm: ssä, mutta Seita hyppäsi kaksi ensimmäistä hyppyä, kuin olisi koko ikänsä sitä tehnyt. Siihen se sitten tyssäsikin. Ohjasin Seitan hutiloiden putkeen, kun yritin vain muistaa tehdä ajoissa persjättöä. Niinpä Seita juoksi putken ohi, ja siitäkös se masentui. En kyllä koskaan toru Seitaa vaan sanon jotain "hupsista" tms. mutta ehkä Seita on ymmärtänyt sen toruna (ajattelen tätä vasta nyt 4.6.) Täytyypä vastedes olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, jattää sitten vaikka tuo "hupsis" pois. Takaisin radalle: tehtiin sitten rata putkesta loppuun, mutta Seitapa ei enää suostunut hyppäämään. Rimat taidettiin alentaa 50-45 cm: iin, mutta takaa kierto ei silti onnistunut, vaan ali tultiin. Siitä siis alennettiin vielä toinen pää edellistäkin alemmaksi. Kyllähän rata sitten sujui, kunhan innosteltiin, ja palkattiin Seitaa tarpeeksi usein, ja pienimmistäkin editymisistä, mutta kietämättä ihmetyttää ja harmistuttaa tuo hyppäämis haluttomuus, mikäköhän siinä on? Toinen rata meni muistaakseni näin: kaksi hyppyä (lähes suorassa linjassa) ohjattiin oikealla kädellä, toisen hypyn jälkeen ohjaaja teki valssin, ja kääntyi täyskäännöksen. Vasemmalla kädellä ohjattiin sitten mutkaputkeen, ja suorassalinjassa olevat hypyt (ensimmäisen radan ekat hypyt, toivottavasti tästä nyt jotain ymmärsi, vois vastedes koettaa piirtää radat.) Tässä radassa ei ollut muuta ongelmaa, kun että meinasin valsissa olla vähän Seitan edessä, mutta tämäkin kohta korjattiin sujuvaksi. Putkeen ohjaukset taisivat tässä radassa sujua, mutta rimat olivat samat matalat. Yksittäisinä esteinä meillä oli kujakepit, jotka kyllä muutettiin suoriksi. Muita esteitä en sitten muistakaan, mutta kepeistä sen verran, että tehtiin vähän liiankin monella tavalla. Viikon aikaiset lähes päivittäiset treenit eivät näköjää olleet kovin auttaneet, kun ei tehtykään sillä tavalla mitä oli ajatellut. Tehtiin peruuttaen kokopitkiä keppejä, ja myös etuperin. Tehtiin myös parikeppiä kerrallaan -tyylillä (tätä oltiin harjoiteltu.) Seitakin tässä väsyi, kun en oikein osannut päättää millä tavalla tekisin, mutta lopetettiin kuitenkin hyvään muistoon. Oiskohan meillä ollu myös A-este yksittäisenä. Seita lähti rohkeasti kapuamaan A:ta, ja meinasi vähän liiankin reippaasti tulla alas, kun piti joka kerta nostaa takajalat takaisin kontaktille. Muita yksittäis esteitä ei sitten tainnutkaan olla. Tuli muuten näissä treeneissä huomattua, että Paavolassa on tosi mukavat lämmittely-, ja jäähdyttelymaastot, niitä kyllä käytetään ahkerasti!

2.6. Seita oli juoksennellut keskiviikon ja torstain mökillä, ja sitten piti vielä lähteä pyörällä treeneihin. Pitkä matka lisättynä auringon paisteeseen väsytti Seitan, enkä sitten viitsinyt Seitaa hirveellä kyydillä vetää pyörän perässä, joten myöhästyttiin esteiden kannosta ja rataan tutustumisesta. Yksittäisiä esteitä oli keinu, rengas, ja kepit. Seitalle ei kyllä meinannut pieni lepotauko juoksun jälkeen auttaa, mutta tottelihan se silti tunnollisesti, ja yritti pysyä minun innossa mukana. Rengas sujui aivan valtavan hienosti kuten ensimmäiselläkin treenikerralla, tämä osataan! Keinulle otettiin kaveri hidastamaan keinun laskeutumista. Kun sitten tyhmissäni päätin kokeilla ilman avustajaa pääsi Seita hyppäämään keinulta alas, ja säikähtämään pamahdusta. No, virheistähän oppii. Tätä siis tehdään vielä pitkän aikaa avustajan kanssa. Saatiin Seita kuitenkin palautumaan jotenkuten, ja kaksi viimeistä toistoa menikin ihan hyvin. Keppejä tehtiin ihan pitkältä matkalta niin vain, että ohjasin jokaisen kepin kiertoon kädellä. Nämä sujuivat vähän vaihtelevasti, kohtuullisen hyvään kuitenkin lopetettiin. Ehkä me sitten tehdään näitä keppejä näin, katsotaan nyt. Rata oli joku 10-11 esteen pätkä, ja oikein mukava. Heti alussa oli suora, johon kuului kaksi hyppyä, ja suoraputki. Putkesta kaarrettiin loivasti oikealle hyppy, ja putken suuntaisesti a-este. A:lta mentiin mutkaputkeen josta nopeasti käden vaihto persjätöllä (tein parikertaa vahingossa valssin) Putkesta oikealla kädellä ohjaten kaksi hyppyä, ja alun esteitä käyttäen loppusuora. Mentiin rata medeillä, koska halusin keskittyä tällä kertaa muuhunkin kuin vain hyppäämiseen. Seita meinasi tulla aluksi hyppyjen ohi, (en oikein tiedä syytä) mutta tästäkin selvittiin yhdessä matkaan lähtemisellä. Seitaa piti hiukan innostaa, kun ei se oikein tehnyt satalasissa. Aa:n kontakti ei oikein sujunut, kun piti aina nostaa takajalat takaisin kontaktille. Loppurata sujuikin ihan mallikkaasti, kunhan vain muistin tehdä valssin tilalle persjätön, ja ohjata kunnolla putkiin, kun eihän tuollaiselta aloittelijalta omatoimisia putkia voi vaatia. Tarkkaan ohjaamiseen pitää siis keskittyä, ja jättää hutiloiminen heti näin alussa pois. Tehtiin radan hankalia kohtia myöhemmin uudestaan, eli A:n kontaktia, ja persjättöä, ja putkiin menoja. Nämä sujuivat lopulta jopa oikein mainiosti.

Äskettäin koetettiin tehdä 2on/2off:ia laudanpätkällä, mutta enpä oikein tiedä ymmärsikö Hepsu tuota. Kuka sanoo miten tätä kontaktijuttua kannattaisi edistää? 

 Jännitin koko eilisen päivän illan takia. Viideltä olin jo ihan hepulissa kun kyyti ei ollut vielä tullut. Aivot eivät meinanneet toimia enkä tiennyt mitä ottaa mukaan. Mutta perillehän sitä selvittiin, ja treeneistä myös. Vettä pitää vain muistaa ottaa mukaan ensikerralla! Reeni-intoa oli kuitenkin mukaan pakattu hurjat määrät.

Alkeisjatkokurssi aloitettiin melkoisen helpoilla tai ei niin helpoilla jutuilla. Rengas sujui aivan valtavan hienosti, sekä pienellä, että suurella korkeudella. Sivusta ei hypitty kanssakaan yhtään kertaa. Kepit oli sitten kuitenkin vähän hankalampi juttu. Ei ollut Hepsulla ihan muistissa miten tämä menikään. Ensin koetettiin kujakeppejä irti, niin että kutsuin toisesta päästä. Tämä ei kuitenkaan sujunut ollenkaan, kun keppien vierestä oli kaikkein selvintä juosta. Otimme sitten takapakkia, ja teimme narun kanssa, niin ettei Seita voinu puikahdella välistä pois. Tämän jälkeen edettiin siihen että kutsuin keppien puolivälistä, ja peruutin sitten Seitan kanssa kepit loppuun. Lopulta kun Hepsu taas muisti jutun jujun, niin sittenhän siinä puikahdeltiin hurjasti koko kepien läpi "oikomatta" ollenkaan. Ensikerralla pienennetään väliä etenemisen mukaan, mutta kotiläksynä harjoitellaan päivittän keppejä, vaikka sitten vaan kahdella kepillä. Näiden kahden yksittäisesteen liskäsi oli keinu, jota ei kuitenkaan ehditty käydä, ensikerralla sitten kontakteja. Lyhyellä radanpätkällä sain todeta, ettei radan meno sittenkään ole niin helppoa kuin miltä näyttää. Rakennettiin aivan yksin kertainen hyppy hyppy putkeen hyppy hyppy - kuvio. Pääsimme kuitenkin vain kaksi hyppyä ja putken, sillä Seitalle ilmeni ns. hyppyongelma. Se ei yksin kertaisesti voinut hypätä kahta peräkkäistä 50 cm hyppyä, eikä aluksi oikein yhtäkään. Siinä sitten pohdittiin, että mikäs tähän auttaisi. Minun piti opetella oikein nostamaan käskyillä Seitaa, että se sitten hyppäisi. Kerrassaan oli kyllä ongelmallinen pulma. Katsotaan sitten pystytäänkö ensikerralla pikkuhiljaa nostamaan rimaa. Takaakiertoa harjoiteltiin myös, tässäkin Seita meinasi ensin puikahdella ali, mutta lisäämällä korostettu hyppy -sana sekin alkoi sujua. Lopuksi tehtiin vielä kahdeksikkoa yhdellä hypyllä, tästä Seita piti vaikka alkoikin jo näytellä vähän väsymisen merkkejä.

Hajut kiinnostiva osittain jo vähän liikaakin, tähän täytyy puuttua ensikerralla. Toiset koirat eivät onneksi niinkään liikauttaneet Seitan mieltä. Kehotin sitä aina kääntämään katseen itseeni, kun alkoi vähän liiankin tarkkaavaisesti tuijotella muita koirakkoja. Meidän ryhmässä oli mukavia ja kilttejä koiria, sekä ohjaajia, luulenpa ettei senpuoleen suurempia ongelmia ilmenisi, kunhan päästään tuosta hyppäämishaluttomuudesta.

Nyt on kyllä semmoinen uutinen, että pakko oli tulla päivittämään! Kauan odotettu viesti saapui, ja tuotti lisäksi Roosan naamalla valtavan virnistyksen. Agilityn jatkokurssin paikka on meidän, jihuu!! Pahaksi onneksi myöhästyin kevään kursseille ilmoittautumisesta. Oikeastaan syy oli siinä, että luulin kurssien pidettävän agilityhallissa, enkä ollut oikein innostunut menemään sinne. Lopulta kun sain tietooni että ne pidetäänkin pihahallilla, tuotti se minulle suuren pettymyksen, sillä ilmoittautumisaika oli mennyt umpeen. Lähetin kuitenkin rohkeasti (tai ei niin rohkeasti) viestiä kurssin pitäjälle, ja odottelun jälkeen kun viesti saapui, hypin pompin ja kiljuin, ja heti sen jälkeen pitä tänne tulla kirjustamaan. En varmaan pysy nahoissani kun odotan niin paljon torstaita. Eipä tästä oikeen muuta ole sanomista. Pitkä tarina, tai ainakin pitkät odottelupäivät päättyivät huisan onnellisesti. Jee jee!

Sitten muihin päivityksiin mitkä eivät innostaneet minua kirjoittamaan yhtäpaljon kuin edellinen. Tässä pari viikkoa sitten vietettiin tai ainakin muisteltiin (jos sitäkään) miten Seita napero tuli meille kaksi viikkoa sitten. Sen päivän muistan kyllä ikuisesti: keskiviikko 29.4.2009 ja vielä, kello yhdeksän illalla. Kaikki perheessämme olivat ihan kippurassa, kun pentu oli niin syötävän suloinen. Ensimmäinen yö oli lähestulkoon itkemistä, päivät kuitenkin sujuivat varsin mukavissa merkeissä. Ihmeteltävää oli todella paljon. Kavereita löytyi naapurista, ja uintiakin kesän myötä piti vähän opetella, vesi taisi kumminkin hieman pelottaa. Seita kasvoi hurjaa vauhtia. Kesän lopussa kävimme koiraleirillä, missä opeteltiin, ihan vain pikkuisen agilityä ja vähn tokon alkeita. Siitä alkoi harrastusuramme. Syksy alkoi saapua, rampattiin ahkerasti Pallohallilla treenaamassa agilityn alkeiskurssin testiä varten. Serkkukoirilla reissattiin myös kesän, ja syksyn aikana. Talven koittaessa Seita sai kokea oikean kosketuksen lumeen (2009 keväällä Seitan tullessa oli jäljellä vain pieniä lumikasoja.) Pakkaset ja vanhuus pakottivat Bellan myötä myös Seitan sisäelolle. Ja vaikka kuinka Seita hoivasi ja lohdutti meni Bella vain huonompaan kuntoon, joten sitten se sai nukkua kivuista pois. Seita oli pari päivää tämän jälkeen hieman hämillään, mutta sitten elämä alkoi taas rullata. Ahkeran harjoittelun myötä päästiin kuin päästiinkin alkeiskurssille, kuitenkin reissujen yms. takia jätettiin kurssi käymättä, sillä emme olisi muuten ehtineen oppia paljoakaan. Peruskoulutuskurssille menimme Seppälään, sillä Seita oli uhmaiän takia vähän ottanut takapakkia koulutuksessa. Enpä tiedä sitten mitä tuolla opittiin, kun koulussa Hepsu aina mielisteli, ja teki kaikki aivan pilkkua viillellen, ja kotona sitten riehui. Voi myös johtua, että kurssille menin innolla ja fiiliksellä oppia, ja jaksoin keskittyä, kun taas kotona meinasin vähän lepsuilla. Ensimmäisenä vuonna kierreltiin myös mätsäreitä, ja sininen oli yleisesti Seitan lempiväri, kuten myös toinen sijoitus. Viime kesänä ei muistaakseni hirveän paljon puuhailtu, seurassakaan ei oikein ollut tapahtumia. Serkuilla sitten vierailtiin, ja niiltä ajoiltahan onkin sitten tänne kirjoitettu. Syksyllä sitten olin aivan samanlaisessa hepulissa kuin nytkin, alkeiskurssia silloin innolla odotin. Ja sehän sujui hyvin, vaikkakin välillä (lähes koko ajan) jännitin Seepun irtipitoa, ja kepit jäivät harjoitteluvaiheeseen, joten näitä pyritään tulevassa parantamaan! Tämä talvi on ollut hieman hiljaisempaa eloa ja oloa, kuten päivityksistä näkyy, Julian kanssa puuhailusta vain on merkintöjä, ja hieman uusista koiratuttavuuksista.

Tässä lähiaikoina olen kerran treenannut tokoa. Silloin yritin nostattaa reeni-intoa mutta siitä ei oikein tullut mitään, treenit olivat kuitenkin hyvät. Otettiin muistaakseni seuraamisia jotka olivat ihan iloisia. Lisäksi luoksetuloja, jotka olivat hyviä. Vauhtia saadakseni otin yhden läpijuoksun, tämä oli kuitenkin aika treenin loppuvaiheessa ja minä en ollut enää hirveän innostava, tämän takia läpijuoksu oli vähän hidas. Luultavasti otettiin myös paikallamakuu, sillä se kuuluu aina treeneihini. Oltiin myös hauskaa istu-, maahan-, seisooleikkiä. Kauheasti en treeneistä muista kun niistäkin on aikaa, mutta sen muistan että vaikka vähän väsyneitä illalla noin yhdeksältyä oltiin, niin hauskaa meillä silti oli.

Seitalla taitaa myös olla joku murrosiän tapainen. Se kun meinaa, ja lähteekin lähes joka lenkki karkuun, jos irti pidetään. Minun on sitten pitäny ottaa kovat otteet käyttöön. Vierellä käskyssä ei saa missään nimessä mennä kahta metriä kauemmas, ja takana -käskyssä ollaan ehdottomasti takana (huono puoli on, että saa juoksennella missä vaan takana, sitä Seita ei kuitenkaan ole vielä huomannut.) Eilen olin aivan mielissään, kun Hepsu ei karannut. Käännytin Seitan ajatukset heti, kun se katseli muualle liian kiinnostuneesti. Niinpä se sitten kulki nätisti vierellä. Eihän tämä paljon hihnassa olosta eroa, mutta kun ei kauempana juoksentelukaan onnistu (heti löydetään jahdattava) niin sitten mennään näin, ainakin jonkin aikaa.

Kuvia ei tällä kertaa ole tekstiä värittämässä, kun mökillä otetut kuvat ovat vielä kamerassa, mutta eiköhän ensimmäinen uutinen väritä tekstiä tarpeeksi. Jospa tämä kuukauden välein päivittely paranisi hieman nopeampaan tahtiin nyt, kun on jotain tärkeääkin kerrottavaa, toivotaan niin.

 Olin tulossa kirjoittelemaan tänne kevään tulosta sun muusta, mutta huomasinkin yhtäkkiä, että meillähän on vielä hiihtolomankin touhut päivittelemättä. Lauantain ja sunnuntain hermoilin mökillä Julian tuloa, kun eivät silloin olleet kyydit vielä selvinneet.

Kuitenkin sitten maanantai-iltana käytiin nappaamassa bussiasemalta koira ja tyttö. Eipäs keretty iltasella paljoa mitään tehdä, mutta seuraava päivä oli touhua täynnä. Aamulla herättyä lähdettiin ulkoilemaan, ja etsimään treenipaikkaa. Hankaluuksista huolimatta löydettiin lopulta sopiva paikka treenaukseen. Seitan kanssa tehtiin ainakin nopeita istumaan, seisomaan, ja maahan jäämisiä, joihin Julia opetti hyvän koulutustyylin. ( Harmi vain kun olen unohtanut kokeilla sitä uudelleen. ) Lisäksi tehtiin tavallisia juttuja, eli, paikallamakuuta, ja luoksetuloja. Taidettiin ottaa myös seuraamista, jossa Seitassa on semmoinen hassuus, että kun käsketään seurata, niin haahuillaan vaan, ja sitten kun saisi vapaasti juoksennella niin seurataan mahtavasti. ;) Mutta hyvinhän ne loppujen lopuksi taisivat kaikki sujua, tai sitten tehtiin liikaa toistoja, joten loppu oli vaisua. (Tämä on huono puoli harvassa päivittämistahdissa.) Muistaakseni leikki ei ollut aivan yhtä räjähtävää kuin vain voisi olla, mutta se nyt ei kovinkaan haittaa. Kun treenit oli treenailtu lähdettiin kotia kohti. Saivatpa Ronja ja Seita myös juoksennella irti palkaksi hyvistä reeneistä. Kun ehdittiin kotiin, niin eipä kauaa keretty lepäillä kun matkan suunta oli jo kohti hiihtoreissua. Innoissaan jaksoivat koirat vetää, vaikka oltiinkin jo tokoiltu ja lenkkeilty aamusella. Menomatkalla kiidettiin reippaasti järven jäätä pitkin, ja makkaran syönnin jälkeen tulomatkalla ehdittiin sitten napsia kuviakin, jotka mukavasti värittävät tätä tekstiä. Lopenuupuneita olivat kyllä minun ja Julian lisäksi koiratkin tuon aktiivitiistain jälkeen. Viikko ei kuitenkaan jatkunut aivan kuten olimme suunnitelleet, keskiviikkoaamuna Julialla oli kuumetta, joten sen päivän touhut muuttuivat sisällä oloon, lopulta Julia ja Ronja lähtivät iltabussilla takaisin Pohjois-Pohjanmaalle.

Reippailijat

Ladun valloittaja:

No nyt siitä keväästä sitten. Lumien sulamisen ja Seitan karvan lähdön lisäksi myös Seitan kouluttamisinnostani huomaa että kevättä on ilmassa. Hiihtoloman jälkeen olemme tuskin mitään touhunneet, peruspitkiä lenkkejä vain tallustelleet. Mutta viime sunnuntaina asia muuttui. Lähdimme Veeran ja koirien kanssa lenkkeilemään. Kiertelimme jopa kaupungissa asti, ja 12 km lenkkihän siitä tuli. Maanantaina sitten kävimme ihan tavallisen lenkin, mutta tiistaina lähdettiin taas kuntolenkille, tämän matkasta en tiedä, mutta kuitenkin edellistä hieman lyhyempi lenkki, ja siitä vastapainoksi juostiin välillä. Torstaina oli myös reippailu päivä. Eilen kävimme saman pituisen lenkin kuin tiistaina, mutta alkoi loppumatkasta jo jalata laahustamaan, kun ei kunto tahdo kestää tämmöisiä lenkkejä, siispä ei kun lisää tämmöisiä kuntolenkkejä!

Yhtenä päivänä ajattelin, että ei taida olla meidän harrastus tämä toko, kun ei ollut sitäkään tullut pitkiin aikoihin treenailtua, viimeksi juuri silloin hiihtolomalla. Mutta eipä se sitten niinkään taida olla, nimittäin eilen muistuteltiin taas mieleen tokonihmeitä. Paikalla makuun otin siksi aikaa kun hain putken. Sen jälkeen tehtiin ainakin luoksetulo, ja vähän temppuja, sitten vielä päälle putkeen menoja. Ollaan myös parina muunakin päivänä tehty putkea, se on Hepsusta aivan huippua. Eilisestä tuli mieleen, että kyllähän me jonkin aikaa sitten lenkillä otettiin myös paikallamakuun ja luoksetulon sekoitus. Se kun ei ensin meinannut yhtään onnistua, vasta ehkä viidennen toiston jälkeen Seita pysyi paikoillaan kutsuun asti. Naksuttimen opiskelu onkin sitten jäänyt, yhtenä päivänä kun aijoin naksutella, niin en löytänytkään naksutinta. Jos se ei pian löydy niin pitää kai taasen käydä ostamassa uusi.

Mutta kevät se on vaan niin ihana, ja se saa minutkin liikkeelle talvihorroksesta, jospa tämä blogikin heräisi unestaan. Se vasta onkin huippua, että nyt on viikonloppu. Tämän viikonlopun omistan Seitalle, sen kanssa kun pitäisi vaikka mitä touhuilla mm. tehdä kevät harjaus, vaikka kunnon karvanlähtö ei olekaan vielä alkanut, mutta voihan sitä aloitella.

paljon onnea vaan, paljon onnea Seita, paljon onnea vaan! Näin kaikuivat eilen laulut, kun Seitan syntymäpäiviä olivat viettämässä bordercollie Jehu, ja cockeri Ronja, no ei vaiskaan. Kuitenkin Seita täytti eilen jo kaksi vuotta, paljon on tapahtunut näinä vuosina, vaikka ehkä vähän vähemmän viimeaikoina. Kuitenkin päätin että tästä vuodesta tulee enemmän toiminnallinen (ainakin toiminnallisempi, kuin esim. viimeviikko), ja se näkyykin ehkä eilisen ja tämän päivän pitkistä reippaista lenkeistä uusien tuttavuuksien kanssa. Jatkuu todennäköisesti hiihtolomalla "tokokoulutuksella" :P Ja myöhemmin keväällä toivottavasti agilityn jatkokurssilla, sekä muilla toiminnoilla. Palatakseni takaisin uusiin tuttavuuksiin, Seita otti ne kohtuullisen hyvin vastaan, tietenkin Seitan tapaisella yli-innokkuudella, mutta kuitenkin. Ja käveli hihnassa kohtuullisen hyvin siihen verrattuna miten vetämiseen jaksoin  puuttua.

Nyt kun on nämä ihanat sulat kelit, niin voisi vaikka käydä juoksemassakin. Katsotaan mitä sitä tulee tehtyä...

Mitäpä tässä oikein muuta. No mutta toivottavasti vastedes tulee enemmän päivityksiä toiminnallisista päivistä, varsinkin hiihtolomalta.

Joululoma tuli ja meni mukavissa merkeissä syöden, nukkuen ja ulkona temmeltäen. Sen kummempia en lomalla tehnyt Seitankaan kanssa, sillä eihän lomalla opiskella! ;)

Uusivuosi meni myös ilman minkäänlaista sähläystä, Seitalla kun ei ole tapana säikähdellä turhia. Harmi vain kun pienetkin liian suolaiset ruoat tulevat ulos, ja arvatkaapas mikä oli ”hauska” näky, päästäinen oksennuksessa, ei kiva.

Tamminäyttelyissäkin kävin katsahtelemassa koiria, mutta ehkä parempaa oli kuitenkin seura. Julia –serkku ajeli nimittäin tänne linkulla perjantaina, ja kisasi hienon (pienestä erehdyksestä huolimatta) radan Ronjan kanssa. Seita ei saanut minkäänlaisia tuliasia, mutta rahaa kului silti aivan liikaa, pöh! Niinpä pidän ostolakkoa hiihtolomalle asti. =)

Viimeviikolla ei tehty edelleenkään mitään, mutta tällä viikolla ollaan oltu jo vähän reippaampia. Maanantaina kun saatettiin kaveri, niin käytiin todella pitkä lenkki, kerrankin. Tiistaina sitten lenkkeiltiin Veeran & koirin kanssa, ja illalla lähdettiin vielä pitkästä aikaa pallohallillekin. Treenailin hieman tokoa, koska kukaan ei edelleenkään tullut pitämään näyttelyharkkoja. Tehtiin mm. eteen tuloja, hieman seurausta, ja edelleenkin sivulletuloja . Kaikki sujui ihan kohtuullisen hyvin, mutta nuuski kamalasti, niin jouduin jättämään yksin seinän vierelle, ja menin muualle. Sitten tekikin innokkaammin. Lopuksi vielä paikallamakuu. Mutta harmi vain ei jaksanut enää kunnolla loppupalkkaleikkejä. Seitaakin voi joskus väsyttää, siispä ensikerralla pienempiä treenipätkiä ja pidempiä taukoja! Unohtelen nyt kaikkea, kun on niin hurjan pitkä tauko viime treeneistä. Eilen Seita pysyi lenkillä irti ilman nameja, vaikka käveltiin aika vilkkaalla tiellä, että sellainen saavutus. Ja remmissäkävelykin on parantunut.

Uudenvuoden suunnitelmat ovat jääneet nyt tänne kirjailematta, joten tässä vähän:

- Ennen kaikkia yritetään pysyä terveinä

- Patistetaan minut juoksemaan

- Harjoitellaan enemmän tokoa, ja muita harrastuksia

- Yritetään päästä jollekin agilitynjatkokursille!

- Seitan uimisinnokkuuteenkin on suunnitelmia

- Opetellaan käyttäytymään hihnassa!

- Leikitään uusien ja vanhojen koirakavereiden kanssa, ja opetetaan Roosa olemaan hermoilematta tutustumisvaiheessa

 Eiköhän sitä ole jo korkea aika tännekkin pistäytyä vierailemaan, kun kerta yli kuukausi on viime postauksesta kulunut. Saattaisi tämmöinen "blogiinkirjoitustauko" (jota ei kyllä ollut tarkoitus päästää tapahtumaan) ihan hyvää tehdä, asiaakin ehkä olisi.

Muistini mukaan marraskuussa ei ole sen enempää tapahtunutkaan mitä olen tänne kirjoitellut, joten turhaan rupean turhanpäiväisiä tänne lörpöttelemään.

Joulukuun ensimmäisellä ja toisella viikolla olin sairaana, ja silloin pidettiin pikkutokot sisällä. Peruskäskyjen (istu, maahan ja seisoo) nopeutuksia ja vaihtoja. Ihan hienosti sujuivat. Taisinpa harjoitella luoksetulon eteentuloakin, ja sekin taisi sujua ihan mallikkaasti. Sitten oli ja on edelleenkin tarkoitus naksutinta opettaa, mutta Seita varasti viimeisen leivän pöydältä. ;)

On meillä sentään edistystäkin tapahtunut, nimittäin hihnakoulutuksessa. Olemme siirtäneet remmin vedonestopannasta tavalliseen pantaan, silleen että höskä on kumminkin vielä päässä, ja Seita on toiminut mainiosti. Se saattaa laukata hihnassa, mutta hidastaa kun tulee narun päähän, tietenkin joudumme vielä jonkin verran pysähtelemään, mutta kumminkin.

Parina sunnuntaina olemme käyneet myös kokometsälenkeillä, ja Hepsu on saanut juoksennella sydämensä kyllyydestä. Minun yllätykseksi, Seita tuli aina vähän väliä tarkastamaan missä ollaan, ja kutsusta tuli heti takaisin, lukuun ottamatta kahta pientä karkureissua.

 Nyt on tässä hyvin aikaa kirjoitella raporttia Seitan leikistä, kun on lenkki jo käyty. Ei tule varmaan kovin pitkä tarina, mutta jotain koetan aiheesta sepostaa.

Seita on tälläinen:

Se voi leikkiä rauhassa (tai ei kyllä niinkään rauhassa) erityylisiä leikkejä erilaisten koirien kanssa. Seitalla on vielä kovasti oppimista koirakielessä, mutta kyllä se jo siitä jonkin verran älyää. Toivoisin, että joku koira joskus näyttäisi Seitalle kunnolla kaapin paikan, sillä tätä Seita ei vielä ymmärrä kielessään - aina ei voi olla pomo. En nyt sano, että Seita aina pomottelisi toisia koiria aina, mutta jotain tuohon suuntautuvaa se on. (En kyllä ole mikään asiantuntijakaan, mutta aina voi pohtia.) Jos joku murahtaa heti lenkin aluksi Seitalle merkitsevästi, niin kyllä se on oppinut sitä koiraa hiukan väistämään, harmi vain kun moni koira ei murahda tälle uhittelevalle ipanalle. Tämä voi kyllä olla murrosikääkin. Niin siihen leikkiin... Naapurin kultsin kanssa leikki on aika rajua, hampaat kolisee, mutta tosissaan ne eivät todellakaan ole - parhaat ystävykset. Toisen naapurin koiran kanssa leikki oli (eivät ole pitkään aikaan leikkiin ryhtyneet) takaa-ajoa ja haukkumista. Tästä Seita oppi huonontavan, ja käytti sitä toistenkin koirien kanssa leikkiessä, mutta on nyt onneksi unohtanut tuon räkyttämisen. Takaa-ajaessa Seita saattaa joskus kimpaantua, leikki muuttuu totiseksi takaa-ajoksi, ja Seita on kuin maailmanvaltias, vaikka toinen on jo näyttänyt selvät alistumisen merkit, huoh! Nyt kun tuo on oksennettu ulos, ei tule enää mitään mieleen.

Mitä pitäisi tehdä?

Tottakai tämän asian sutheen voi jotain tehdä, ja paljonkin! Pitäisi tapailla erilaisia - luotettavia -  koiria, sekä niiden mukana uusia leikki tyylejä. Tässähän sitä koirakieltä opittaisiin. Yhdessä vaiheessahan meillä oli koirapuistossa käynti -projekti, mutta sen lopettamiseen tuli "hyvä" syy - syksy ja sateet. Nyt kun rupesin oikein miettimään, niin koirapuistoilu saattaa olla huompikin asia. Toki eihän sinne vihaisia koiria tuoda, mutta eipä siellä kovin paljoa koirien luonteista kerrota. Kun kumminkin on noita kavereita, ja niillä koiria, niin eiköhän pirautettaisi puhelimella tapaaminen, tästä voi tulla hauskaakin, ihan innostun. Kun Seita leikkisi erilaisten koirien kanssa, se oppisi uusia asioita, ja tämä helpottaisi treenaustakin. Nytkö vasta huomasin, että ympärillä on myös tuntemiani ihmisiä, hmm tuli jo pari ihmistä mieleen...

Tämmöisen koiran toivoisin:

Leikkisän, ei arka eikä pomottelija, vaan sellainen joka tulee joka koiran kanssa toimeen. Oikeastaan en muuta, se auttaisi niin montaa asiaa. Siispä toivomaan seuraavasta koirasta oikeaa sosiaalisuutta, vai johtuukohan Seitan pomottelu siitä, ettei sitä pentu- ja uhmaiässä (vai mikä se on silloin puolen vuoden aikoihin?) olla tarpeeksi sosiaalistettu, voi voi tyhmä minä.

Aina ei saa mitä haluaa, mutta pitää kuitenkin yrittää. Voihan olla että Seitastakin tulee leikkisä, ja että se oppii koirakielen, kunhan kasvaa murkkuiästä ohi. On se Hepuli Hepsu Sepsukka kyllä ihan maailmanparas koira, mutta haastettakin siinä riittää!

Seuraavan koiran kyllä sosiaalistan - kunnolla!!

... voisi melkein sanoa kaikenlaista, vaikkei olekaan mitään tähdellistä kerrottavaa. Loma tuli ja meni, niinpä jouduttiin siirtymään taas tylsyttävään kouluarkeen. Mutta iloksi harmaat syysillat saivat päätöksen, ja tuli lunta! Voisi taas napata kameran mukaan, ja mennä kuvailemaan tuota lumihirviötä, olisi nimittäin varmasti kivoja nuo kuva piristykset.

Loman viimeisenä päivänä hassuteltiin Veeran ja Ronja -cockerin kanssa. Koirat olivat ihan hurjana tuosta hauskasta esteradasta, jossa sai hyppiä, ja sukeltaa tunneliin. Käytin kuitenkin vain menemene ja tuletule käskyjä, sillä eiväthän nuo mitenkään agilityyn liittyneet. Yhdessä välissä kun otin Seitan kiinni, niin se hermostu, kun Ronja sai mennä. Niinpä rimpuili itsensä irti, ja lähti kierrokselle. Luulin jo että lähti karkuun ja karjuin, mutta ei se muuta kuin käynyt vähän päästelemässä höyryjään. ;)

Viime viikosta tulikin sitten joku ihmeen aktiiviviikko. Maanantaina toteutettiin kuin toteutettiinkin juoksulenkki. Taisipa siinä kunto hiukkasen kasvaa, pohkeet ainakin sanoivat niin. :) Tiistaina lähdettiin sattumalta Pallohallille katsomaan josko näyttelytreenejä olisi. Mutta eipä ollut, no änkytin sitten jotain Veeralle tokosta, ja treenailin itsekin jotain pientä mm. sivulletuloja, paikallaoloa, ja luoksetuloa. Seita oli tosi reippaana, ja ihanasti tuli kerran eteen! Viikonlopuksi päästiin sitten taas "maaseudulle". Seita oli taas villingissä, kun pääsi juoksemaan, ja tutkimaan oliko mökkiympäristöön tullut uusia hajuja. Lauantaina heräsimme... arvatkaa mihin... lunta satoi! Aamutoimet menivätkin sitten kumman nopeasti, ja eikun pihalle. Voi voi kun olisi saanut noista Seitan riennoista kuvia.

Tämä viikko on taas ollut sitä kumman hiljaiseloa, Seitan puolelta siis, itse olen ollut aika paljon menossa. Eilen iltalenkillä törmättiin pitkästä aikaa naapurin koirian kanssa leikkimään. Voisin vaikka kirjoittaa raportin Seitan leikistä. No se jää sitten toiseen kertaan, tai ehkä lisään tähän postaukseen myöhemmin.

Hihnassakulkemis -projekti ei oikein etene, mutta pystyy sentään kävelemään melkein koko matkan pysähtymättä. Välillä Seita vikuroi, ja vetää vaan päätä eteenpäin, vaikka hihna kiristyy, niin en sitten tiedä tuleeko tuo vedonesto jutska koskaan ongelmaamme auttamaan...