Päivitykset ovat taas näköjään jääneet, edellisistä agilityharkoistakaan ei ole kirjoitettu yms.

9.9 Agilityssä esteinä olivat puomi, pituus ja rengas uusina, sekä hypyt, putki ja kepit edelleen harjoiteltavina. Puomi oli Seitalle kuin tuttua juttua, namikuppi oli alas tulolla, ja näytettiin pari kertaa että sinne laitettiin nameja ja sitten mentiin puomi. Ensimmäisellä kerralla taisi olla nameja kädessä, mutta Seita kuulemma vilkaisi vain pari kertaa, ja juoksi sitten itsenäisesti puomin, ja hienosti on/off:iin, eivät takajalat tipahdelleet kontaktilta. Pari toistoa tehtiin, mutta eipä tarvinnut paljoa harjoitusta tämä agilitykoira. Pituuteen tuli onneksi apu, sillä narun kanssa kikkailu oli hiukan hankalaa, kun en irtikään uskaltanut pitää. Rengas sujui välillä hyvin, välillä huonosti, yksi muistokin minulla on otsassa tästä treenistä, saimme kuitenkin onneksi kiinni pito apua ohjaajalta. Keppeihin yritin tehdä niitä kulmia, mutta taisin hypätä liian hankalaan sillä harmillisia epäonnistumisia tuli. Siirryin sitten taaksepäin, ja lähetin suoraa keppien edestä, hienosti suorittaa tämänkin esteen, taitaa olla yksi lemppareista. Putkea tein jonkun verran hätäisesti, heti putken suulta napaten kiinni, ettei vain karkaa, huoh Hyppyjäpä en tyhmä minä tehnyt laisinkaan, sillä oli traumoja edellis kerrasta.

Pidin siis näiden harkkojen ajan Seitaa vain koko ajan kiinni, ja kävin todella paljon kävelemässä muualla, kun pelkäsin että Seita karkaisi ja sattuisi ikävä tilanne. Sinäänsä ihan hyvä, mutta emme paljoa päässeet tekemään, kun ei voinut mennä bortsun viereiselle esteelle (muka), joten tänään yritän huom yritän, olla välittämättä, ettei Seita paineistu, ja tehdä hommia, jos sitten käy surullinen tapaus, niin torun, ja käyn kävelemässä ja jatkan harjoittelua niin kuin ei olisi mitään tapahtunut, tuskin ne koirat montaa kertaa tappelevat, jos välit saadaan selviksi. Tuommoinen pelon jatkaminen, ja hirveä tilanteiden väistö häiritsee treeniä, eikä silloin opita mitään. Kolme kertaa enää jäljellä, ja jotain pitäisi osata pallohallille mennessä. Jos jotain sattuu, niin sattuu, elämä jatkuu silti, tämän päivän suorasanainen ohje: Tee hommia! Se sisältää kaikki tämän jakson jaarittelut.

Perjantaina 10.9 kävimme sitten hakemassa plussia sosiaalistamisen suhteen. Koirapuistoon tuli mukavasti kaksi pikku koiraa, kiinanharjakoira, ja berhandilaisen pentu. Harjis oli luultavasti pomo, sillä Seita väisti sitä. Seitaa kiinnosti kyllä vain pentu, joka oli harmiksi aika arka, eikä oikein ymmärtänyt pennun pelkoa. Omistajat sanoivat että oppiipahan koirien tavoille, että anna olla vaan, mutta enemmänhän tässä Seitalla on oppimista, että pitää ymmärtää koirien luonne, ei voi olla niin ylienerginen kuin Siiri -kultsin kanssa. Ja tietysti omistajalla, ettei tarvitse kammota koirien kohtaamista. Voikohan Seita olla niin hassu, ettei leiki pomojensa kanssa, kun on muistaakseni aika usein van sille alistuneiden kanssa leikkinyt, hömppä, pitäisi tulla yksi koira joka olisi Seitalle pomo, ja koira olisi leikkisä, niin ehkä saattaisi leikkiä, tai sitten mököttäisi, tai yrittäisi päästä pomoksi. Seuraavaksi koiraksi haluan kyllä tasaisen tai sitten hiukan aran! ;)

Tämän jälkeen elämämme on ollut vain tavallista kotikoiran elämää, eli lenkkeilyä ja lepoa.. Seita on muuten alkanut hirveästi haukkumaan kimeällä äänellä keppiä heitellessä, äsken sitten aloin kitkemään tätä tapaa pois, jättämällä huomiotta jos haukkuu. Haukahtelee myös metsään päin, vaikka minä en näkisi mitään, taitaapa vähän tylsistyttää, niin pitää kerjätä huomiota. Päästäänpä onneksi hommiin, joudun myös pyöräilemään agilityharkkoihin, niin saa vähän purkaa energiaansa. ;)