perjantai, 2. maaliskuu 2012

MUUTETTIIN!

 Nykyään meidät löytää sivulta: http://seitantreeni.blogspot.com/

Toivottavasti päivityksiä tulee tästä lähtien hieman useammin (;;

tiistai, 20. syyskuu 2011

Tavallista turinaa ja tokoa!

Torstaina hypättiin kuukauden puoleen väliin, joten johan oli aika aloittaa se tokoilu! Aloitettiin jonkinmoisella sivulletulon korjaamisella, yritin tässä käyttää naksutinta, mutta liekkö älysi. Hyviä saatiin, mutta en nyt ole ihan varma paraniko se asento kamalasti. Häiriötä tein tähän sen verran, että heittelin vähän leluja yms. Paikallamakuuta tehtiin semmoinen puolipitkä pätkä, että liikuskelin siellä ja seisoin myös paikallani, tässä ei kyllä ole mitään ongelmaa, häiriötä, ja kaveri tarvittaisiin. Seuraamisessa tehtiin ihan pikku pätkiä imuuttamalla, ja vähän käännöksiä. Tässä ei kyllä olla edistytty yhtään, sitten viime syksyn, mutta nyt edistytään! Eipä oikein ole tuosta sanomista, kun kyllähän se namin perässä menee. Sitte leikittiin taas istu-maahan-seiso-leikkiä, tuosta tuo kyllä pitää, mutta alkoi jo aivotyöskentely vähän väsyttää, ei ole Hepsu kovin pitkäkestoinen työntekijä. Luoksetulossa tein yhden läpijuoksun, vauhtia ei kyllä siltikään kamalasti tullut, mutta jospa sitten kun opitaan liikkeet kokonaan. Lisäksi yritettiin parantaa edessäolo asentoa, kun meinasi kääntyä oikean käden suuntaan. :( Loppuun tehtiin oikein hauska eteenmeno namipalkalle, oli ihan riemuissaan, ja varsinkin kun sai riekkua namialustan kanssa (jäljet näkyvissä). Tämmöiset pikkutokotreenit siis, mutta kivaahan meillä oli, ja näitä yritetään jatkaa! :)

Ollaanpa käyty myös kerran koirapuistossa. Oon kyllä kamalan harmissani tuosta räksyttävästä leikkityylistä, nimittäin joku koira saattaa jopa suuttua siitä. Eikä tuo oikein ruvennut kunnolla leikkimään, hetken vaan kirmasi Jehua karkuun, mutta loppuajan räksytti muiden leikkiessä, ja vain oli. Saisipa edes Jehun leikkimään kunnolla Seitan kanssa, se tosiaan tarvitsisi leikkikaveria, muistakin kuin oravista ja rusakoista.

Niinpä taas, agilitykurssista oli jäänyt ruksaamatta tänne. Siispä tämmöinen oli radanpätkä viimeviikolla:

 

Oikein mukavan oloinen vauhtirata, ja aika pitkäkin tällä kertaa. Rata kokonaisuudessaa sujui aivan todella hienosti, mutta yksittäiset esteet koituivat hankaliksi. Keinu taisi vähän jännittää, mutta tästä selvittiin sillä että laskin sen hitaasti alas jne, rauhallisesti siis otettiin. Renkaassa on edelleen joku ongelmana, kun ei meinaa Seita oikeasta aukosta sujahtaa, aina se tulee minunpuoleisesta aukosta läpi. Yritettiin keksiä tähän jotain tapaa saada se onnistumaan, mutta hankalaa oli. Yritin semmoista että ohjasin kädellä vastakkaisen puolen sivuaukkoon, niin sitten taisi renkaan sisältä sujahtaa. Renkaalle oli tarkoitus tehdä joku kommervenkki (en muista enää nimeä, käännyttiin esteelle päin ja pyörähdettiin ympäri ja otettiin vastaan samalla kädellä), mutta eihän tämä onnistunut yhtään, kun ei tahtonut mennä renkaasta läpi, kokeiltiin tätä jopa hypyllä, mutta Seita tyssäsi vauhtinsa siihen, kun rupesin kääntymään ja itse pysähdyin, niinpä jätettiin tuo ohjauskuvio kokonaan sikseen. Keppejä tehtiin kokonaisena, ja arvatkaas vaan tämähän sujui kerrassaan hyvin, vain aloitusväli oli jälleen kerran ongelmana. Lisäksi putkelle 12 lähetys oli jotenkin hirveän hankala, Seita kaipaa niin paljon ohjausta ja varmistusta, että se ei vielä kovinkaan irtoa. Kokonaisuudessaan rata sujui vauhdikkaasti, jopa silloin kun oli tarkoitus lopettaa putken 14 jälkeen, Seita haulusi vielä jatkaa radan loppuun, tämä on ihan iloinen yllätys, nimittäin ehkä minun ei tarvikkaan pelätä sitä, että vain minä tykkään agilitystä. Kurssi lähenee loppuaan, nimittäin tänään on viimeinen kerta ;( ihanasti ollaan kyllä Seitaan saatu vauhtia, mutta vielä on hiomista yksitäisissä radankohdissa, ennen episkisauraa. :D Tehtiin muuten treenien loppuun vielä noita keppejä, ja ihan iloisestihan nuo sujuivat, kunhan saadaan tuo aloitusongelma kitkettyä pois, ja muutenkin pitää säilyttää hyvät neuvot mielessä. :)

Näinollen treenireppua pakkaamaan!

tiistai, 13. syyskuu 2011

Maalaishurtta

Tähän ensalkuun voisin kirjoittaa vähän viime treeneistä. Oltiin jälleenkerran viimeisinä vuorossa, ja tällä kerralla tuo näytti vähän haittaavan, olin tehnyt jokusen kerran ennen radalle menoa pussia, mutta muutenkin oli Seita vähän väsyneen oloinen. Alunsuora sujui ihan hyvin, pöytä onnistui vaikkei sitä olla kovin paljon tehtykään, ja A:kin sujui ihan hyvin, edelleen meinaavat jalat puksahdella pois kontaktilta. Neloshyppy oli kyllä kerrassaan hankala, ei tahtonut Seitalla takaakierto onnistua, ja putkelle vientikin oli hankala, olisi saattanut toisena reippaampana päivänä onnistua, mutta eipä jossitella. Kepit sivuutettiin tai tehtiin myös parinkepin pujotteluna. Keppien jälkeen jälleen ilmentyi hankaluuksia, kun ei Hepsu tahtonut irrota, ja vaikka seiska ja kasihyppyjen välissä oli ihan ahdas rako, niin siitä se puski. Saatiin kuitenkin jotenkuten tämä onnistumaan, mutta nyt ilmeni taas hipsutteluja, siis kyllästymistä. Yhdeksän ja kymppihypytkin oli jotenkin hankalia, kun ei tahtonut Seita irrota, eikä oikein muutenkaan hypellä. Lopuksikin kiersi hypyn ja muutenkin oikoi loppupalkalle, niinpä otettiin tämä pois käytöstä. Koko loppu rata sujui siis vähän nahkeasti, mutta ei voi aina olla hyvä päivä.

 

Tein vielä yksikseenkin noita kaikista hankalimpia kohtia, ja eihän siihen Kamalasti intoa saanut vaikka hihkuin ja hilluin, oli kyllä huonoajatus enempää Seitaa väsyttää, tehtiin nimittäin kuutta keppiäkin. Ihan ihan lopuksi käskin Seitan vielä hypätä kaksi hyppyä, ja sitten sai oikein oikein riemukkaat loppupalkat, jospa siis jäi koiralle hyvä mieli treeneistä, katsotaan millä mielellä on tänään.

Neljänkepin treenejä ollaan jatkettu edellee, ja ai että se on ihana. Vieläkin on kyllä hieman ongelmia sisäänmenossa, ja ehkä Hepsu ei ihan vielä osaa "kepit" sanalla keppejä hakea, mutta luulen silti että sille aika sujuvat kepit tulee (toivottavasti), kun muuten se pujottelee oikein reippaasti, jos ei alkua lasketa. Voisinpa joskus kuvata vähän menoa. Viikonloppuna ei sitten huolehdittu yhtään koulusta, (vaikka lähtiessä treenit pidettiinkin) vaan sai Seita nauttia oikein kunnolla maalaiskoiran elämästä. Niin oli vauhdikasta menoa (ainakin perjantaina) ettei kamerakaan aina ehtinyt kunnolla tarkentaa, lopun ajan Seita viettikin pellolla hiirijahdissa.

On se kyllä mukavaa, kun Seita leikkii nykyään ihan kunnolla, se oikeasti taistelee. Tässäpä yksi todiste siitä. Niinpä piti tehdä uusia leluja pari, ja kyllä uudella lelulla kelpaa leikkiä (ei ole kyllä enää kovin uusi, kun on ollut jo pareissa treeneissä mukana)

Vähän eroa oikean alareunan leluun noissa uusissa. ;)

Näin sitä leikitään!

perjantai, 9. syyskuu 2011

Syyskuu, syyskuu!

Syyskuu kopisteli sisällä, ja tokottelut pitäisi olla jo naksuttimen kera käynnissä. Mutta kun ei. Naksutinta ei olla se koommin esille otettukaan, kun olen edellisistä tuokioista tänne kirjoittanut. Ei vaan aika riitä viiteen minuuttiin, kahden muun viiden minuutin tuokion takia. Koulu vie aivan liikaa aikaa, jos siihen vielä lisätään kaverit, niin ei paljon lenkkeilyn ja tietokoneen välistä aikaa liipeä. Vaikka ajattelinkin, että tietokoneelta voisi aikaa miinustaa, mutta tuntuu etten edes ole paljon koneella, mitä sitten teen; olen koulussa, ja en tällä hetkellä kamalasti tykkää syksystä, sillä kymmenen aikaan on jo sen verran pimeää, etten viitsi/uskalla lähteä ulos hyppelemään, kesällä asia olisi aivan toisin.

Kuitenkin ollaan edetty jossain asiassa. Keppejä spreijjattiin, ja paukutettiin maahan kaksi lisää. Nyt siis harjoitellaan neljällä kepillä menemistä. Ja oikeastaan olen oikein tyytyväinen. Sisään meno ensimmäisestä välistä tuottaa vähän hankaluuksia, mutta paljon vähemmän mitä viikko sitten. Ja kun on ensimmäisestä välistä sujahdettu, niin loput kaksi kiepahdusta sujuu aivan omin neuvoin, Roosaa ei enää tarvitakaan. Tää on oikeesti ihan kamalan hienoa, kun se vaan sujahtaa ne loput kepit, nyt yritetään keskittyä käsiavun häiventämiseen, ja sitten siirrytään enempiin keppeihin, mutta ihan hymyilyttää kun Hepsu on sittenkin niin etevä. Kontaktit ovat lipsahtaneet treenilistalta pois, kuten aikaisemmin sanoin, mulla ei voi olla montaa projektia yhtäaikaa, joten näitä ollaan harjoiteltu kurssilla oikeiden esteiden yhteydessä. Ehkä tähän asiaan voisi tehdä parannusta. Myös toisessa asiassa edetään Aivan kohta, nimittäin vihdoin ja viimein saatte kuvatuksia syksynväreissä, sillä Pielaveden reissulla aijon kuvata Paljon!

Nyt päästäänkin sitten viikontakaisiin elokuuntreeneihin, jotka vaihteeksi jäivät ja jäivät kirjaamatta. Pussia ja keinua tehtiin ensalkuun. Pussihan sujui kuin vanhalta tekijältä, tässä ei itään ongelmaa. Keinua tehtiin muistaaksen parisen toistoa kylläkin vielä avustajan kanssa, mutta hyvin sujui! Pelosta ei ollut enää Häivähdystäkään, vaan iloisesti tepsutteli keinulla, oikein mukavaa!

Tämmöinen oli rata, elikkäs irtoamista harjoiteltiin. Kirjasin ennen tämänviikkoisia treenejä, että miten olivat edelliset treenit menneet, joten niiden perusteella lyhyesti:

- vauhtia löytyi mukavasti Seitalta, mutta emme ole vielä ihan saavuttaneet pelkoani siitä, etten pysy Seitan perässä radalla

- välistävedot tuntuivat jotenkuten sujuvilta, hienoa menoa Seitaksi

- puomin kontaktilta meinasivat jalat tipahdella, muuten hyvin

- hypynkiertoja tai pysähdyksiä ei ilmennyt taisi olla 50 cm

- valssi 8-9 oli ihan hyvä

- kepeillä mentiin yksi väli, tai sitten ei ollenkaan, kepeiltä putkelle 11 olisin halunnut kokeilla että irtoaako, mutta kouluttaja neuvoi eritavalla, eikä Hepsu edes irronnut vaikka kokeilin, oli ehkä vähän liian haastava meille

- putkelta putkelle meno sujui hienosti, ohjasin putkien loppusuoran puolelta

- loppusuora oli ihan hurjan nopea, kun mulla oli loppupalkka purkissa radan päässä

Vaikka tehtiin parikin kertaa, niin viimeiselläkin kerralla Seita juoksi mahtavasti loppusuoran, vaikkei edes ollu purkkia lopussa, IHANA! Sitäpaitsi oltiin viimeisenä vuorossa, mutta silti Seita oli oikein pirteänä ja innokkaana, kouluttajakin sanoi, että ei ollut ennen nähnyt Seitaa noin nopeana. Tässäpä taisi olla kooste elokuunvikoista treeneistä, jos ehdin niin kirjoitan vielä myöhemmin tänään tämän viikon treeneistä, muutoin vaika sunnuntaina. :)

torstai, 25. elokuu 2011

Häntä heiluu!

Oon jo yli viikon verran ainakin aikonu kirjottaa treeneistä ja muista, mutta aina se on jäänyt. Kepeistä ja kontakteista sen verran, että ne on jääneet lähes täysin unholaan. Viimeksi ollaan varmaan treenattu kaksi viikkoa sitten. En enää tarkalleen muista, mutta onnistumisia taisi tulla ihan mukavasti. Silloin Seita haki nätisti keppejä eri kulmista, ja oikein hankalistakin suunnista. Kontaktitkin sujuivat hienosti, vaikkakin osin samanlaisilla törttöilyillä kuin aikaisemmin. Mutta se on asian ydin, että kun tarkkailin Seitaa harjoitusten aikana, niin ilokseni huomasin, että kyllä se häntä heilui, ei siis huolta siitä, että treenaaminen olisi ihan tyhmää. Naksuttelua ei olla taidettu jatkaa ollenkaan? Niinpä oikeastaan oli ihan hyvä, että suunnittelin koko elokuulle pelkät naksuttimenopettelut, sillä me ei näköjään saada mitään aikaiseksi, en osaa ottaa itseäni niskasta kiinni.

Viikonloppuna ei kyllä häntä enää heilunut, olimme reissussa, ja arvatkaapas säikähdinkö, kun kaveri soitti, ettei ollut päässyt pitkällekkään lenkillä, kun Seita oli alkanut hysteerisesti uikuttaa (kuulin sen puhelimeen). Mietittiin sitten että mitä tässä tekisi, ja olin ihan hädissää, Veera tarkensi että häntää se aristeli. Niinpä kun sitten lähempää katsottiin, niin karvojen seasta löytyi ampiainen. Oli tainnut Puppe laittaa vähän väärään kohtaan tassunsa, jos maa-ampiaispesää oli jalkansa pistänyt. Ampparin tappo, ja viileä vesi auttoivat, kun sunnuntaina tulin kotiin, niin eihän ollut enää tietojakaan eilisestä kivusta.

Flunssaisena lähdin sitten agitreeneihin viimeviikolla. Treeneissä taisi olla yksittäisenä esteenä keinu, jossa jostain syystä oli tullut takapakkia, avustajan kanssa kuitenkin onnistui, mutta eipä tuo yhtä sutjakkaasti itse uskaltanut keinua laskea kuin edellisellä treenikerralla. Kepitkin taisi olla esteenä, en muista tehtiinkö. Tässä rata: (en muista oliko noin, mutta jotakuinkin)

 

Seita oli jälleenkerran viimeisenä vuorossa, joten oli jo vähän väsähtänyt. Tällä kertaa putkista ilmentyi jotenkin mahdottoman epämiellyttävät, ja A vain veti. Oli kyllä kerrassaan työtä ja tuskaa saada tuo menemään A:n alla olevaan putkeen. En tiedä oliko minun asentoni jotenkin vääränlainen, niin että osoitin A:lle, vaikka tuo on kyllä aika epätodennäköistä, kun seisoin suunnilleen A:n edessä, niin että Seitalla oli vain mahdollisuus mennä putkeen tai muualle, mutta silti se keplotteli itsensä A:lle, taitaapi siis olla aika mieluisa este hurtalle. Muu rata jäi vähän sivusuun, kun yritettiin keskittyä vain niihin putkiin, muuta en taidakaan muistaa. Seita on muuten aika ovela kettu, jos vain heitin loppupalkan (sain tämän vihdoinkin käyttöön, niin että saa heti radasta) hetkeäkin liian aikaisin, niin Hepsu pysäytti vauhdin, käänsi suunnan, ja ohittaen hypyn juoksi loppupalkalle, onneksi sain juuri ja juuri estettyä ryöstön.

Treeneissä oli tullut rehkittyä sen verran, että kaksi päivää piti sitten viettää kotopihassa, sisällä, nimittäin kuume iski. Ajattelin, että onpa tympeää, kun ei voi tehdä mitään koiran kanssa, mutta sitten älysin että voihan sitä naksutella, taitaapi olla käynyt vähän huonosti tälle meidän naksutuskoululle, kun viikon välein vaan naksutellaan. Viikonloppu meni kavereiden kanssa, ja siinähän se viikko oli taas vierähtänyt. Eilisien treenien rata on tämän näköinen:

Tällä kertaa saatiin aloittaa rata ihan ensimmäisenä, lämmittelyt oli tehty, ja leikitty, niin ei kun radalle. Jo kakkosesteellä ilmeni ongelmia. Rengas oli maksikorkeudessa (ei olla tehty kovin paljon) ja jotenkin se oli ehkä huonossa linjassa, kun meinasi Seita sujahdella väärästä aukosta. Tämä saatiin kuitenkin onnistumaan silleen, että kutsuin renkaan takaa, mutta siltikään rata ei ollut kovin yhtenäinen, kun palkkasin rankaalta, no väliäkös sillä. A:lle riennettiin oikein mallikkaasti, ja kontaktitkin sujuivat ihan hyvin, välillä meinasivat jalat tipahdella maahan. 4-7 esteiden suora oli oikein vaudikas, mutta jotenkin 8 putkelle vienti ei oikein onnistunut. Tai siis kun rataantutustumisessa ajateltiin, että koira vain lähetetään putkeen, ja vedetään oikealla kädellä 9 hypyn takaa, mutta tulipa siinä vähän kiire, kun piti ihan suulle asti viedä. Ajattelin, että tehtäisiin putkelle irtoamista vielä lopussa, mutta eipäs ehdittykään. 10 esteelle pysäytin, ja sitten loppusuora erikseen. Oli kyllä mukava, kun vauhtiakin irtosi, harmi vain kun Seita koko ajan varmistaa, ja on ihan kädessä, pitäisi opettaa sille tuota irtoamista (ja rengasta). Kontaktejakin pitäisi harjoitella kotona. Yksittäisenä tehtiinkin sitten keinua. Niin... keinua. Olen aika pöllö, meinasin hienosti tehdä Seitalle keinukammon, tai sellainen siitä vähäksi aikaa tulikin, kun toistin ja toistin vaan keinua, vaikka se pääsi rämähtämään, ja Seita hyppäsi keinulta pois. Yksi kurssilaisista tuli kuitenkin avuksi, ja pitkän pitkän kannustamisen jälkeen vieraan herkut voittivat, ja saatiin kaksi (lähes) pelotonta keinua, avustaja oli tietenkin mukana. Tätä jatketaan ensikerralla oikein varovasti, AVUSTAJAN KANSSA!

Vieläkö oli muuta, kamera on nyt täällä käymässä, mutta koira on mökillä joten kuvaukset jää, tai ehkä ei. Juoksemassa olen käynyt yhden ainokaisen kerran, tai no niin jos sitä voi omaksi lenkiksi nimittää, mutta koulussa juostiin huimat 2km, ja loppukirin jälkeen olin ihan puhki (voi johtua flunssasta) ajasta ei sitten ole puhumista, mutta lähden nyt kaverin kanssa uudestaan, jospa sitä saataisiin taas kunto takaisin flunssan jäliltä.