Talvi on jo tulossa, juuri kaksi kirjoitusta sitten se oli syksy. Mitäköhän tuosta saa selville?! Räntälunta satelee hiljalleen, ja sulaa heti samantien pois. Seita rakastaa lunta, mutta eipä ole siitä saanut vielä paljoa nauttia, vain jonakin eräänä onnellisena päivänä se sai taas maistaa lunta. Onneksi ehkä pääsemmekin paikkaan, jossa on lunta.

Keppipuuhat ovat taas jääneet, kun jäniksiä juoksentelee tuossa lähimetsässä vähän liiankin kanssa.

Hihnalenkkejä harrastetaan edelleen, vaikka lenkkeily onkin vähän jäänyt. Älkää luulko, että energiapakkauksemme ei saa liikuntaa. Heppu on saanut käydä juoksentelemassa mökillä, vaikka inhottavathan nämä sateet on, niin ulkoilu on muuttunut pakkotyöksi. Tiistaina kävimme Veeran & Ronja -cockerin kanssa lenkillä. Sentään tästä maailmasta löytyy yksi, joka on Hepsun pomo. Ronja murahtelee aina tarpeen tullen, ja niinpä Seita kävelee vähän asiallisemmin, ehkä on hiukan hämmentynyt, kun ei olekaan pomo. Mutta hyvä vain, Seita ei muuten koskaan ole muistaakseni Ronjalle uhitellut.

Vetämisprosentti on edelleen samassa jamassa, enkä kyllä yhtään ihmettele, Seitalla on tullut kouluttamattomia päiviä aivan liikaa. 

Sosiaalistamiset ovat jääneet, tuskin koirapuistossa tällä ilmalla ihmisiä liikkuu, (no on käymättömyyteen toinenkin syy.)

Mitäköhän muuta? Eipä taida tällä hetkellä muuta olla peruskoulutuksessa alla, mutta marraskuussa ryhdymme tositoimiin, ja sen on nyt sitten pakko toteuttaa.

Liitämäänkin haluttaisi päästä, selviäisipä nyt nuo ongelmat!

Jospa tästä nyt lähtisi lenkkeilemään, tuonne sateeseen... Nyt en sano, että on fiilistä, sillä en asiasta ole tosiaankaan varma, jonkun lainen kipinä vaan tuli ulkoilemaan. Tokokipinäkin on muuten taas syttymäisillään.

Lauantaina on Seitan pesupäivä. Harjaan ja pesen, ihan puhtaaksi, koko koiran. Ja nyt kun se on täällä mainittu, se pitää myös toteuttaa, minkähöhän vuoksi myös?