Seitalle koitti kauhun päivä lauantaina. Toteutin pesupäivän. Ensiksi yritin houkutella sitä päällä olevan hanan lähelle, mutta eipä tullut, niin sitten piti vain kouraistasyliin, ja viedä pesuun. Aluksi meinasi rimpuilla, ja yritti livistää, mutta luovutti lopulta, ja istua näkötti luimussa pesuhuoneen nurkassa.

Puunaus jatkui harjauksella kolmessa erässä, vaan eipä menannu irtokarvat loppua. Taisi lauantai olla Seitalle aikamoinen kokemus. Vielä sunnuntainakin jatkettiin harjaamista, takkuja lähti paljon mukavemmin, kuin ennen pesua. Yhä siistimmältä se koko ajan näytti. Karvaa lähti ja lähti, mutta ei kyllä päässyt Bellan ennätyksiin, keväisin jotain kaksi kolme pussia karvoja.

Mutta niinpä kävi eilen, kun käytiin mökillä. Eipä enää koira kärkkynyt ovalla, vaan katosi pitkäksi ajaksi metsikköön, ja tuli sieltä mädäntynyt kalanhaju mukanaan, huoh! :-/

Tämmöistä on koiranomistajan elämä... Vaan on kyllä kummat hajumieltymykset Seitalla, välillä toivoisin että se kiertäisi kuralätäkötkin! :-P