Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi mennä treenaamaan tokoa. Matka kentälle sujui hienosti. Seita oivalsikin pysähdyksen syyn eikä sitä tarvinnut huomautella, että pitää tulla luokse ennen kuin matka jatkuu. Välillä vain teki mieli vähän vetää, kun lintuja lenteli ohitse.

Aloitimme seuraamisella, narussa. Hyvin oli muistissa, muistin tehdä pikkupätkiä, vaikka tokoilusta onkin niin pitkä aika, että kaikki koulutus hommelit ovat unohtuneet. Väliin teimme luoksetuloa, tai oikeastaan ensin tule -käskyllä, ja sitten tänne -käskyllä, eli eteen. Melkein jokaisen suorituksen jälkeen aina leikkipalkka, että into pysyy. Sitten teimme taas seuruita, ilman narua, ja luoksetuloja vuorotellen, sekä vähän aloiteiltiin jääviä. Siis kävelin Seita lähettyvillä (ei seuraamassa), sanoin seis tai maahan, pysähtyen itsekin, kävin parin askeleen päässä ja palkkasin, hienosti pysähtyi. Toivottavasti tämä oli hyvä tapa aloitella jääviä? Näitä teimme siis aina vuorotellen, ja sitten vielä loppuun paikallamakuun, 2 min. Tällä kertaa otin aikaa kännykällä, ja kävin aina puolen minuutin maissa malkkaamassa. Olin 9 metrin päässä Seitasta. Hyvin meni maahan (ilman avustusta, käskyllä vain, vau!) sekä pysyi maassa, ei yhtään kertaa noussut, vaikka tieltä meni ihmisiä, ja linnut lenteli, lopuksi vielä hienosti nousi istumaan, namiavustuksella. Voisi vielä tuohon ruveta opettamaan tuon istumaan nousun ilman käskyä, kun maahan meno jo sujuu, ja meni sitä paitsi suoraan! :) Olen niin onnellinen, hyvinhän tämä toko sujuu, vaikka taukoa on ollut. Hieman oli vaisuna, mutta en ihmettele, ilma oli kauhean kuuma, ja aurinko porotti suoraan kentälle.

Kentältä paluunkin ajan oli todella kiltisti hihnassa, jes! Oikea unelmakoira tänään! :D