Torstai, perjantai, ja lauantai olivat taukopäiviä, Bellan jalan tutkailemista. Koirat nukkuvat nyt eteisessä yöt, kun ei viiti Bellan jalan takia panna ulos. Eilen ja perjantaina Bella ontui myös toista etu jalkaa, ja eilen ei halunnut lähteä iltalenkille. tänään aamulenkillä oli tosi kankea, ontui kolmea jalkaa, mutta äsken kun käytiin lenkillä niin ei ontunut lähes yhtään etujalkaa, ja takajalatkin kulkivat hyvin. Käyvin Bellan kanssa pienemmän lenkin kun isosisko kävi Seitan kanssa pidemmällä että se saisi kulutettua energiaansa. Tarkkailin Bellan liikkumista, ja olin onnellinen edistysaskeleesta. Mutta ehkä se on päivällä aina virkeämpi, kun aamulla se on kankea nukuttuaan yhdessä kohdassa, ja illalla se on väsynyt. Toivottavasti Bellan jalka paranee hiukan kevättä kohti, vaikka uskon ettei se lonkkakipu? lähde pois kokonaan.

Tänään päivällä saatin kuitenkin aikaseksi treenata Seitan kanssa, ja vaihteeksi treenasimme Tokoa. Vois huomenna treenata vaikka temppuja jos ehitään niin tulis vähän muutakin.

Ensin otettiin luoksepäästävyys. Tai oikeastaan sivulle tuloja, ja katsekontaktin hakua sivulla. (Naksutin apuna.) Hienosti tulee jo sivulle! Ensin ohjasin lopuksi aina oikealle paikalle, mutta sen jälkeen haki paikan tosi hienosti. On siitä kyllä hyvä tullut vaikka ajattelin että meneekö se koskaan sitä itsenäisesti, mutta hiominen hannatti, ja se että tuhat vuotta ohjataan namilla ja sitten vasta koitetaan ilman. Ettei vaan jää huonoksi.Katsekontaktin hakeminen meni ihan ok:sti.

Sitten oli paikallamakuun vuoro. Ajattelin ottaa taas kahden minuutin ja lisäsin tällä kertaa matkaakin olin kuuden metrin päässä (viimeksi neljän.) Kävin palkkailemassa puolenminuutin välein, mutta kun kävin puolentoista minuutin kuluttua palkkaamaan, niin Seita lähti mukaani palatessani. Otin sitten enää puolenminuutin, ja menin seurauksiin.

Otimme taas niitä katsekontakti juttuja. Eli vaan yks tai kaks askelta silleen että paikka pysyy hyvänä ja että on katsekontakti. En tiedä opetanko okein. Tällä kertaa Seita ei lähteny okein mukaan, se käi aina vaan istumaan kun sanoin seuraa, joten mun piti sitten sanoa aina että tule. Otin näitä aika monta toistoa ja aina jäi, ehkä pari kertaa tuli mukaan. Olisin heti muituttanu sille sen seuraa käskyn ettei tarvi olla kontaktia, kun sitten loppu namit.

Ens kerralla pitää kyllä treenata kunnolla kun nyt mulla oli joku ihmeen hoppu, ja treenasin silleen "ihan sama" tilalla. Pitää ajatella että ei se haittaa vaikka otetaan tällä treeni kerralla vaikka vaan pelkää seurausta ja palkataan paljon, kunhan saadaa onnistuneita suorituksia. Ei siis otettu luoksetuloa kun namit loppu.

Mitäköhän siitä meidän peruskoulutus viikosta taas tulikaan .... .... .... Eipä taaskaan mitään. No kyllä mä ehkä jotain parantelin, mutta ei sitä hihnassa kävelyä tullu taaskaan muisteltua kunnolla. Kun halusin aina taluttaa Bellaa kun se on niin raukka, ja isosisko talutti Seitaa. Luin eilen blogia missä se oli kouluttanut samalla tavalla kun me yritettiin Seitaa, puoli vuotta, ja sitten se koira oli kävelly aina kiltisti. No siinä luki että koirasi kävelee hihnassa kiltisti parin viikon kuluttua. Me opetettiin sillä tyylillä Seitaa kaksi kuukautta, mutta sekään ei vissiin riittänyt kun ei aloitettu ihan pentuna. Luovutettiin sitten, hankalaa muutenkin kun jos muut pereen jäsenet käy lenkilkllä koirien kanssa niin ei ne jaksa Seitaa kouluttaa. Mutta nyt vaikka menisi kolme vuotta niin minä aijoin olla johdonmukainen ja kouluttaa ainakin itse jos muut ei kouluta. (Sitten Seita vetää muilla, mutta ei mulla.  ) No nuinhan minä sanon, mutta toteutanko sen, toivottavasti. Nimittäin haluan kunnon koirakansalaisen. Ajattelin ennen kun Seita oli tullut meille että koulutan sen ohittamaan koirat irti, mitäköhän minä kuvittelin itsestäni, no olisi se ainakin kivaa, jospa joskus minulla olisi sellainen Seita.