Heinäkuu karkasi vallan käsistä. Minulla oli heti edellisen tekstin jälkeen tarkoitusta kirjoittaa heinäkuun suunnitelmista ja projekteista, mutta tämä kuitenkin jäi. Eiköhän se ole sama kirjoittaa suunnitelmista näin jälkeenpäinkin.

Toisena heinäkuunviikonloppuna suunnattiin autonnokka kohti Sotkamoa. Veeran mökille saareen kipaistiin. Eipä tuo ollut moksiskaan kun käskin moottoriveneeseen, matkallakin oli riekkumatta, mutta näkihän tuosta että jännitti. Saaressa sitten juoksenneltiin, ja uiskenneltiin pitkä ja lämmin päivä, kunnes illalla oli aika palata kaupunkiin.

Naksuttelua harrastettiin yhtenä viikkona enemmän ja toisena vähemmän. Tätä jatketaan (hienon) suunnitelman mukaisesti ainakin tämä elokuu, ja katsotaan sitten josko jo ymmärtäisi asian.

Olen myös juoksennellut jonkun verran. Merkitsemättömänä päivänä noin 2 ½ km lenkin. 17.7 3 ½ km lenkin vajaalla puolentunnin ajalla, 25.7 2 ½km lenkin alle kahteenkymmeneen minuuttiin, sekä viime sunnuntai-iltana 5 km noin 40 minuutin ajalla! Tuo viimeisin juoksulenkki oli jo mitä mainioin saavutus (10 km lähestytään)

Puolessa välissä heinäkuuta lähetettiin ilmottautumiset seuraavalle agilitykurssille, ja sitten jännitettiin. Kun vastaukset viikonloppuna tulivat, niin sitten vasta jännitettiinkin. Sunnuntaina ja maanantaina pistettiin vihdoinkin kontakti ja keppiharjoittelut virallisesti käyntiin, harjoituksia jatketaan... varmasti! Tänään pakattiin pitkästä aikaa treenireppu, ja lähdettiin kentälle. Oli kyllä kerrassaan mukava olla kunnolla ajoissa, ehdin lämmitellä Seitan ja seisoskellakin, näin tehdään jatkossakin. Rata valmistui, ja mukaan ilmestyi kuin ilmestyikin kepit sekä puomi. Harjoittelin radan hieman "väärin" (luvallisesti) ja sitten odoteltiin omaa vuoroa. Olin kyllä aika paineessa, kun kaikkien ryhmäläisten keskellä yritin jotain väkertää, hypyt olivat medirimoilla, joten näissä ei tietenkään ollut mitään ongelmaa. Mutta arvatkaas mikä oli tämän päivän ongelma? Tai eihän tuo Seitasta mikään ongelma ollut, näinhän se tehdään, eikö niin? Putki! Alussa Seitalla oli ongelmia mennä puomin alla olevaan mutkaputkeen, Seita vain haisteli, ja tönkköili, ja minä olin paineessa. Sainhan minä sen lopulta sinne sujahtamaan, ja sitten jatkettiin piitkälle suoralle putkelle. Voitteko uskoakaan, Seita loikkasi putken päälle, ja keplotteli itsensä sen päällä toisesta päästä toiseen päähän, tähän taisi kaikki jännitykseni purkautua, Seita on kyllä oikea showtyttö, vieläkin naurattaa. Onkohan moista ennen nähty, tämän kun olisi saanut ikuistettua, tämä on sitä meidän tulevaa agilityuraa.  Loppuradassa oli kinkkinen valssauskohta ja välistävetoa, sekä vielä loppuun hieman sujumaton mutkaputki. Välistävedot onnistuivat tällä koiralla aivan superisti, mutta valssaukset eivät niinkään hyvin, kun Seitan sai sujahtamaan putkesta, pommitti se hurjaa vauhtia hypyt, niin että oli vähän kiirus. Uusintakierroksella ei enää niinkään sooloiltu pitkällä putkella, mutta u-putki oli edelleen vähän ongelmallinen, kun tämä onnistui sai Seita suuret kehut (minulta siis). Valssauksia hiottiin edelleen, mutta kun on liian nopea koira. Ei vaan oikeasti Seitalla oli ihanasti vauhtia, niissä kohdissa missä rata sujui. Keppejä muuten tehtiin niin, että sujahdettiin kahden kepin välistä, mutta puomin kontaktin yksittäistreenaus unohtui kokonaan. Loppujen lopuksi oli aivan mahtavaa! Tämän päiväiset treenit olivat oikeastaan sellaiset, että katsotaan missä mennään (putken päällä) ja ensikerralla sitten perehdytään enemmän ohjaukseen yms. katsotaan mitä villakoiraihmiset keksivät.

Olikohan tässä nyt kaikki tärkeimmät heinäkuulta, vastedes kirjoitellaan aktiivisemmin, ja koetetaan saada kuvia tekstejä värittämään (yritän anastaa järkkärimme Joensuun reissulla.)