Oon jo yli viikon verran ainakin aikonu kirjottaa treeneistä ja muista, mutta aina se on jäänyt. Kepeistä ja kontakteista sen verran, että ne on jääneet lähes täysin unholaan. Viimeksi ollaan varmaan treenattu kaksi viikkoa sitten. En enää tarkalleen muista, mutta onnistumisia taisi tulla ihan mukavasti. Silloin Seita haki nätisti keppejä eri kulmista, ja oikein hankalistakin suunnista. Kontaktitkin sujuivat hienosti, vaikkakin osin samanlaisilla törttöilyillä kuin aikaisemmin. Mutta se on asian ydin, että kun tarkkailin Seitaa harjoitusten aikana, niin ilokseni huomasin, että kyllä se häntä heilui, ei siis huolta siitä, että treenaaminen olisi ihan tyhmää. Naksuttelua ei olla taidettu jatkaa ollenkaan? Niinpä oikeastaan oli ihan hyvä, että suunnittelin koko elokuulle pelkät naksuttimenopettelut, sillä me ei näköjään saada mitään aikaiseksi, en osaa ottaa itseäni niskasta kiinni.

Viikonloppuna ei kyllä häntä enää heilunut, olimme reissussa, ja arvatkaapas säikähdinkö, kun kaveri soitti, ettei ollut päässyt pitkällekkään lenkillä, kun Seita oli alkanut hysteerisesti uikuttaa (kuulin sen puhelimeen). Mietittiin sitten että mitä tässä tekisi, ja olin ihan hädissää, Veera tarkensi että häntää se aristeli. Niinpä kun sitten lähempää katsottiin, niin karvojen seasta löytyi ampiainen. Oli tainnut Puppe laittaa vähän väärään kohtaan tassunsa, jos maa-ampiaispesää oli jalkansa pistänyt. Ampparin tappo, ja viileä vesi auttoivat, kun sunnuntaina tulin kotiin, niin eihän ollut enää tietojakaan eilisestä kivusta.

Flunssaisena lähdin sitten agitreeneihin viimeviikolla. Treeneissä taisi olla yksittäisenä esteenä keinu, jossa jostain syystä oli tullut takapakkia, avustajan kanssa kuitenkin onnistui, mutta eipä tuo yhtä sutjakkaasti itse uskaltanut keinua laskea kuin edellisellä treenikerralla. Kepitkin taisi olla esteenä, en muista tehtiinkö. Tässä rata: (en muista oliko noin, mutta jotakuinkin)

Seita oli jälleenkerran viimeisenä vuorossa, joten oli jo vähän väsähtänyt. Tällä kertaa putkista ilmentyi jotenkin mahdottoman epämiellyttävät, ja A vain veti. Oli kyllä kerrassaan työtä ja tuskaa saada tuo menemään A:n alla olevaan putkeen. En tiedä oliko minun asentoni jotenkin vääränlainen, niin että osoitin A:lle, vaikka tuo on kyllä aika epätodennäköistä, kun seisoin suunnilleen A:n edessä, niin että Seitalla oli vain mahdollisuus mennä putkeen tai muualle, mutta silti se keplotteli itsensä A:lle, taitaapi siis olla aika mieluisa este hurtalle. Muu rata jäi vähän sivusuun, kun yritettiin keskittyä vain niihin putkiin, muuta en taidakaan muistaa. Seita on muuten aika ovela kettu, jos vain heitin loppupalkan (sain tämän vihdoinkin käyttöön, niin että saa heti radasta) hetkeäkin liian aikaisin, niin Hepsu pysäytti vauhdin, käänsi suunnan, ja ohittaen hypyn juoksi loppupalkalle, onneksi sain juuri ja juuri estettyä ryöstön.

Treeneissä oli tullut rehkittyä sen verran, että kaksi päivää piti sitten viettää kotopihassa, sisällä, nimittäin kuume iski. Ajattelin, että onpa tympeää, kun ei voi tehdä mitään koiran kanssa, mutta sitten älysin että voihan sitä naksutella, taitaapi olla käynyt vähän huonosti tälle meidän naksutuskoululle, kun viikon välein vaan naksutellaan. Viikonloppu meni kavereiden kanssa, ja siinähän se viikko oli taas vierähtänyt. Eilisien treenien rata on tämän näköinen:

Tällä kertaa saatiin aloittaa rata ihan ensimmäisenä, lämmittelyt oli tehty, ja leikitty, niin ei kun radalle. Jo kakkosesteellä ilmeni ongelmia. Rengas oli maksikorkeudessa (ei olla tehty kovin paljon) ja jotenkin se oli ehkä huonossa linjassa, kun meinasi Seita sujahdella väärästä aukosta. Tämä saatiin kuitenkin onnistumaan silleen, että kutsuin renkaan takaa, mutta siltikään rata ei ollut kovin yhtenäinen, kun palkkasin rankaalta, no väliäkös sillä. A:lle riennettiin oikein mallikkaasti, ja kontaktitkin sujuivat ihan hyvin, välillä meinasivat jalat tipahdella maahan. 4-7 esteiden suora oli oikein vaudikas, mutta jotenkin 8 putkelle vienti ei oikein onnistunut. Tai siis kun rataantutustumisessa ajateltiin, että koira vain lähetetään putkeen, ja vedetään oikealla kädellä 9 hypyn takaa, mutta tulipa siinä vähän kiire, kun piti ihan suulle asti viedä. Ajattelin, että tehtäisiin putkelle irtoamista vielä lopussa, mutta eipäs ehdittykään. 10 esteelle pysäytin, ja sitten loppusuora erikseen. Oli kyllä mukava, kun vauhtiakin irtosi, harmi vain kun Seita koko ajan varmistaa, ja on ihan kädessä, pitäisi opettaa sille tuota irtoamista (ja rengasta). Kontaktejakin pitäisi harjoitella kotona. Yksittäisenä tehtiinkin sitten keinua. Niin... keinua. Olen aika pöllö, meinasin hienosti tehdä Seitalle keinukammon, tai sellainen siitä vähäksi aikaa tulikin, kun toistin ja toistin vaan keinua, vaikka se pääsi rämähtämään, ja Seita hyppäsi keinulta pois. Yksi kurssilaisista tuli kuitenkin avuksi, ja pitkän pitkän kannustamisen jälkeen vieraan herkut voittivat, ja saatiin kaksi (lähes) pelotonta keinua, avustaja oli tietenkin mukana. Tätä jatketaan ensikerralla oikein varovasti, AVUSTAJAN KANSSA!

Vieläkö oli muuta, kamera on nyt täällä käymässä, mutta koira on mökillä joten kuvaukset jää, tai ehkä ei. Juoksemassa olen käynyt yhden ainokaisen kerran, tai no niin jos sitä voi omaksi lenkiksi nimittää, mutta koulussa juostiin huimat 2km, ja loppukirin jälkeen olin ihan puhki (voi johtua flunssasta) ajasta ei sitten ole puhumista, mutta lähden nyt kaverin kanssa uudestaan, jospa sitä saataisiin taas kunto takaisin flunssan jäliltä.