Onhan siitä jo yli viikko kulunut, kun viimeksi tänne kirjoittelin. Viimeviikko oltiin vielä treeni tauolla, siis perjantaihin asti, jolloin alkoi ihana kauan odotettu hiihtoloma! No perjantai, ja lauantai vierähtivät jotenkin kummasti treenaamatta, mutta sunnuntaina .... Silloin oli se odotettu päivä, jolloin menimme mökille, jossa serkut olivat lomailemassa, ja sain jonkun katsomaan edistymistämme, vai ollaanko me edistytty, Julia?

Teimme ensin luoksepäästävyyden, silleen että Seita ei ollut vielä nähnyt Juliaa. Peppunousi eikä katsekontaktista ollut puhettakaan, vai sanoinkohan edes katso, en muista. Mutta luoksepäästävä Seita ainakin on, oli ihan kippuralla riemusta kun sai tavata uusia ihmisiä, vaikka onhan Juliaa ennenkin nähty. Kuitenkin saimme luoksepäästävyydestä kympin! Kymppi, yksivuotiaalle, sanoi Julia. 

Sitten alkoikin pilkun viilaus, minun ja Seitan aivojen rassaaminen.  Teimme pieniä seuraamis pätkiä, ja aioimme aloittaa alusta katsekontaktia hakien, mutta Julia sanoikin, että paikka oli myös tärkeä. Joten teimme noin ½ m - 1½ m pituisia pätkiä. Taukoakin pidettiin välissä, ja ajateltiin aloitella jääviäkin, mutta aika ei tahtonut riittää, sillä eihän pikku pentua voi niin paljon rasittaa aivotöillä. Seita teki mielestäni ihan hyvin, mutta kun pätkät oli niin lyhyitä, ja muutenkin, niin minulla oli hankaluuksia lelupalkan kanssa, kun en osannut heti palkata, kun meni hienosti.  Ykköskohdassa jankattiin aika kauan, mutta kakkoskohdasta mentiin melko nopeasti parin toiston kanssa viimeiseen eli kolmos kohtaan.

Eli on meillä vielä pitkä pitkä matka päämäärään. Tauolla juteltiin kaiken laisia juttuja, tietenkin pääasiassa koirajuttuja. Sen sain myös kuultua, että lelu kannattaisi palkata aina vaikka kädestä, sillä kaikki hyvä tulee omistajasta, jos heittää lelun niin .... Muutakin omia päättely tapoja, että missä koira esim. saattaa ennakoida, ja kaikkea täytyy miettiä maalais järjellä, että jos teen niin, niin mitäköhän siitä seuraa, huonoja/hyviä asioita.

Niin, halusin näyttää luoksetulon eteentulon, ja siinä sitten saatiin takapakki määräys, sillä Seita meni kumminkin vinoon, vaikka kotona oli niin hieno, eikä!!! Julia muutan, jos luet tän kirjotuksen, niin sanotko noista seuraamisista, ja eteentulosta "arvosanan" katsos minä haluan aina tietää ne jos mahdollista.  

Maanantai ja tiistai oltiin sitten reissussa, ja nyt pitäisi taas ruveta treenailemaan. Kauhean väsynyt olo vaan on, toivottavasti saa aikaiseksi mennä reenaa, vaikka ihan pikkusia juttuja, kun nyt ollaan päästy taas treenaamisen makuun, Julia aina aiheuttaa sen mulle.  Ja niitä namin anto, ja siitä lelupalkalle juttuja pitäis mun vähän saada sulavammiksi, olen ihan tönkkö. Seitan pesukin olisi nyt hiihtolomalla edessä, vaikka ei ylerensä olla pesty talvella, mutta haisee aika kauhealta, ja kun Seita on nyt sisällä, kun totuttelee vasta olemaan yksin häkissä. Bellan kuolemasta olemme toipuneet hyvin, vaikkakin tuntuu vielä joskus siltä että se makaa tuolla huoneessa niissä paikoissa missä makasi silloin.