Just äskettäin tultiin Junnu -harkoista kotiin. Tai no, eivät ne mitkään junnuharkat meillä olleet, sillä ensimmäisen puolituntisen jutustelin kavereitten kanssa, ja kokeiltiin näyttelyä toisten koirille, tai kaks kaveria kokeili Seitalla, ja S meni mielestä todella hienosti niillä! Sitten toinen puolituntinen käytettiin paikkamakuihin, siis minä ja S. Ajattelin nimittäin harjoitella agilityin yhteistyö -testiä varten, häiriöllistä paikkamakuuta, ja häiriötä tosiaan oli. Ensin menin noin metrin päähän, ja pidin narusta. Toisella kerralla menin vielä kauemmas, ja päästin narusta irti. Hienosti S pysyikin, ja luottamukseni kavaessa uskalsin kokeilla vielä. Sitten pidennettiin vielä, ja seuraavalla kerralla taisin jo käskeä luokse "tule" -käskyllä. Viimeisellä kerralla menin tosi tosi kauas, ja kutsuin Seitan "tule" -käskyllä. Peppu nousi vähän, juuri kun olin kuttumassa, mutta en rokottanu tuosta, kun olihan vasta eka kerta häiriöisessä paikassa. Niin silloin viimeisellä toistolla S pinkasi ihan mielettömän kovaa luokseni, eikä vilkuillukkaan muualle näiden harjoitusten aikana. Ehkä pikkusen, mutta ei kuitenkaan paljo. Jos esim joku agiradalla kehu äänekkäästi, niin ehkä sitten saatto kattoo. Mutta pääasiassa olin todella tyytyvinen Seitaan! Tuossa viimeisessä lähin juoksee, ja palkkasin lelulla, niin S oli ihan onnessaan!

Vautsi mitkä treenit, jatketaan tätä sinne huhtikuulle asti, kunnes on meillä koitos, että päästäänkö agilityin alkeiskursille, jänskättää!

En nyt ole kotona treenannu kun ei oikeen innosta treenata, kun taivaalta tulee vaan räntää, ja vettä. Mutta se merkitsee sitä, että on tulossa KESÄ!!! <3