Tähän ensalkuun voisin kirjoittaa vähän viime treeneistä. Oltiin jälleenkerran viimeisinä vuorossa, ja tällä kerralla tuo näytti vähän haittaavan, olin tehnyt jokusen kerran ennen radalle menoa pussia, mutta muutenkin oli Seita vähän väsyneen oloinen. Alunsuora sujui ihan hyvin, pöytä onnistui vaikkei sitä olla kovin paljon tehtykään, ja A:kin sujui ihan hyvin, edelleen meinaavat jalat puksahdella pois kontaktilta. Neloshyppy oli kyllä kerrassaan hankala, ei tahtonut Seitalla takaakierto onnistua, ja putkelle vientikin oli hankala, olisi saattanut toisena reippaampana päivänä onnistua, mutta eipä jossitella. Kepit sivuutettiin tai tehtiin myös parinkepin pujotteluna. Keppien jälkeen jälleen ilmentyi hankaluuksia, kun ei Hepsu tahtonut irrota, ja vaikka seiska ja kasihyppyjen välissä oli ihan ahdas rako, niin siitä se puski. Saatiin kuitenkin jotenkuten tämä onnistumaan, mutta nyt ilmeni taas hipsutteluja, siis kyllästymistä. Yhdeksän ja kymppihypytkin oli jotenkin hankalia, kun ei tahtonut Seita irrota, eikä oikein muutenkaan hypellä. Lopuksikin kiersi hypyn ja muutenkin oikoi loppupalkalle, niinpä otettiin tämä pois käytöstä. Koko loppu rata sujui siis vähän nahkeasti, mutta ei voi aina olla hyvä päivä.

Tein vielä yksikseenkin noita kaikista hankalimpia kohtia, ja eihän siihen Kamalasti intoa saanut vaikka hihkuin ja hilluin, oli kyllä huonoajatus enempää Seitaa väsyttää, tehtiin nimittäin kuutta keppiäkin. Ihan ihan lopuksi käskin Seitan vielä hypätä kaksi hyppyä, ja sitten sai oikein oikein riemukkaat loppupalkat, jospa siis jäi koiralle hyvä mieli treeneistä, katsotaan millä mielellä on tänään.

Neljänkepin treenejä ollaan jatkettu edellee, ja ai että se on ihana. Vieläkin on kyllä hieman ongelmia sisäänmenossa, ja ehkä Hepsu ei ihan vielä osaa "kepit" sanalla keppejä hakea, mutta luulen silti että sille aika sujuvat kepit tulee (toivottavasti), kun muuten se pujottelee oikein reippaasti, jos ei alkua lasketa. Voisinpa joskus kuvata vähän menoa. Viikonloppuna ei sitten huolehdittu yhtään koulusta, (vaikka lähtiessä treenit pidettiinkin) vaan sai Seita nauttia oikein kunnolla maalaiskoiran elämästä. Niin oli vauhdikasta menoa (ainakin perjantaina) ettei kamerakaan aina ehtinyt kunnolla tarkentaa, lopun ajan Seita viettikin pellolla hiirijahdissa.

On se kyllä mukavaa, kun Seita leikkii nykyään ihan kunnolla, se oikeasti taistelee. Tässäpä yksi todiste siitä. Niinpä piti tehdä uusia leluja pari, ja kyllä uudella lelulla kelpaa leikkiä (ei ole kyllä enää kovin uusi, kun on ollut jo pareissa treeneissä mukana)

Vähän eroa oikean alareunan leluun noissa uusissa. ;)

Näin sitä leikitään!